The program and sessions are now published Program and sessions

Presentators

Bring your PowerPoint presentations on an USB memory stick and arrive 10-15 minutes before the beginning of the session in which you have your presentation, so that you have time to download your PowerPoint on conference room PC. That allows us smooth transitions between presentations. If you like, you can also send your presentation in advance to your session leaders.

SESSIONS and ABSTRACTS

1, 11, 30, 40, 49 Uskonto, katsomus ja kasvatus – traditio ja muutos / Religion, worldviews and education – traditions and transitions

Uskonnon, katsomuksen ja kasvatuksen tutkimusseura kutsuu työryhmään esitelmiä, jotka tarkastelevat uskontoon, katsomukseen ja kasvatukseen liittyviä kysymyksiä eri näkökulmista. Erityisen tervetulleita ovat esitelmät, jotka käsittelevät katsomuskasvatukseen liittyviä muutoksia ja mahdollisia jännitteitä tradition kanssa. Esitelmät voivat käsitellä kodin katsomuksellista kasvatusta, yhteiskunnan varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta, koulun uskonnonopetusta tai katsomuksellista moninaisuutta erilaisissa kasvatusympäristöissä. Työryhmään sopivat myös esitelmät, jotka käsittelevät kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen tekemää kasvatus- ja nuorisotyötä ja sen kehitystä ja nykyisiä haasteita. Lisäksi työryhmään sopivat esitelmät, jotka käsittelevät yksilön katsomuksellista kehitystä tai ammatillista kehitystä katsomuksellisten kysymysten suhteen.

Työryhmän esitelmien pohjalta on tarkoitus koostaa tieteellinen julkaisu.

Työryhmän järjestää Uskonnon, katsomuksen ja kasvatuksen tutkimusseura. Vastuuhenkilöinä ovat:

Jouko Porkka, Diakonia-ammattikorkeakoulu, jouko.porkka@diak.fi (työryhmän yhteyshenkilö)

Kati Tervo-Niemelä, Itä-Suomen yliopisto, kati.tervo-niemela@uef.fi

Anuleena Kimanen, Turun yliopisto, anuleena.kimanen@utu.fi

Minna Valtonen, Diakonia-ammattikorkeakoulu, minna.valtonen@diak.fi

Sessio 1: Uskonto voimavarana (23 May 2024, at 9.00-10.30, Armfelt A102)

Pj. Jouko Porkka 

Anuleena Kimanen (Turun yliopisto): Uskonto voimavarana: Stigmatisoidun lähiön nuoret muslimit 

Monet muslimit asuvat kaupunkilähiöissä, joita voi pitää stigmatisoituneina. Alueellisen leimautumisen suhdetta uskontoon ja nuorten elämään ei ole juuri tutkittu. Esitys käsittelee sitä, millaisia pääomia uskonto tarjoaa suomalaisen lähiön nuorille muslimimiehille alueellisesta stigmasta selviytymiseen. Käytämme haastatteluaineistoa, jossa 13 mieheksi identifioituvaa stigmatisoituneessa kaupunginosassa asuvaa 15-19-vuotiasta muslimia kertoo sosiaalisesta osallistumisestaan ja mainitsee jollain tavoin islamin. Sovelsimme teorialähtöisessä sisällönanalyysissa Yosson (2005) sosiaalisen pääoman muotoja. Islam näytti tarjoavan sosiaalista pääomaa eli verkostoja, tunnepääomaa eli turvallisuutta ja identiteetin rakennusta, suunnistuspääomaa eli neuvoja elää muslimivähemmistön jäsenenä, tavoitteellisuuspääomaa eli sitoutumista tavoitteelliseen toimintaan ja toimintatapapääomaa eli yhteisöllisen toiminnan muotojen tuntemusta.

Yosso, T. J. (2005). Whose culture has capital? A critical race theory discussion of community cultural wealth. Race, ethnicity and education, 8(1), 69-91. doi:10.1080/1361332052000341006

Kati Tervo-Niemelä (Itä-Suomen yliopisto) & Jouko Porkka (Diakonia-ammattikorkeakoulu): Uskonnollisuus ja hyvinvointi nuoruudesta aikuisuuteen siirtymässä: sukupuoli ja polarisaatio 

Uskonnon ja hyvinvoinnin välinen suhde on kiinnostanut tutkijoita vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Aiheesta on tehty kansainvälisesti lukuisia tutkimuksia, joista useimmat osoittavat niiden välillä olevan positiivinen yhteys. Esitelmässä tarkastellaan nuorten ja nuorten aikuisten uskonnollisuutta, arvo-orientaatiota ja hyvinvointia ja niiden välistä suhdetta Nuorisobarometri 2023 -aineiston sekä yli 100.000 rippikoululaiselta kerätyn aineiston valossa.
Molemmat aineistot vahvistavat useimpien aikaisempien tutkimusten havaintoa uskonnon ja hyvinvoinnin myönteisestä yhteydestä. Uskonnolliset nuoret ja nuoret aikuiset, niin nuoret naiset kuin nuoret miehet, voivat paremmin kuin ei-uskonnolliset. Uskonnon ja hyvinvoinnin myönteinen yhteys näkyy tuloksissa kaikilla mitatuilla uskonnon ulottuvuuksilla. Yhteys on vahvempi naisilla. Tulokset osoittavat uskonnollisuuden tavoin myös arvokonservatiivisuuden olevan yhteydessä parempaan hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen elämässä. Arvo-orientaatio näyttäisi selittävän hyvinvointia kuitenkin vain naisilla ja arvo-orientaatio näyttäisi olevan vahvempi selittäjä hyvinvoinnille kuin uskonnollisuus. Naisilla uskonnolliset arvokonservatiivit erottuvat aineistossa erityisen hyvinvoivina. Heikoin hyvinvointi on ei-uskonnollisilla arvokonservatiiveilla niin miehillä kuin naisilla.

Minna Valtonen (Diakonia-ammattikorkeakoulu): Kirkolliselle alalle opiskelevien motivaatio, uskonnollisuus ja arvot (KID-hanke) 

Kirkon alan opiskelijoiden pitkittäistutkimuksessa (KID) on kerätty vuosien 2022-2024 aikana tietoa Diakonia-ammattikorkeakoulussa (Diak) kirkollista kaksoistutkintoa opiskelevien odotuksista ja motivaatiosta sekä heidän ammatillisen identiteettinsä rakentumisesta opintojen aikana. Diakin kirkonalan opiskelijat ovat moninainen joukko nuoria, aikuisia, ammatin vaihtajia ja koulutuksen täydentäjiä. Tutkimusaineistoa kerätään kolmessa eri vaiheessa: opintojen alussa, keskivaiheilla seurakuntaharjoittelun jälkeen ja opintojen lopussa. Tässä esityksessä keskitytään opintojen alkuvaiheessa olevien opiskelijoiden kokemuksiin ja näkemyksiin.
Suomessa erityisesti nuoremmat ikäluokat haluavat yhä harvemmin sitoutua uskonnollisiin instituutioihin Yhteiskunnassa ja ihmisten uskonnollisissa asenteissa tapahtuvat muutokset heijastuvat korkeakoulujen opiskelijoiden näkemyksiin: myös kirkon alan opintoihin hakeutuvat edustavat yhä useampia vakaumuksia ja näkemyksiä ja yhä harvemmalla on kokemusta kirkon toimintaan osallistumisesta. Erityisesti nuoriin sukupolviin kuuluvat kokevat, että kirkon arvot eivät välttämättä vastaa omia arvoja eikä kirkon työ houkuttele heitä.  Samaan aikaan Diakiin hakeutuu myös opiskelijoita, jotka edustavat konservatiivisia herätysliikkeitä tai vapaita suuntia.
Tässä tutkimuksessa kysytään, miten Diakissa vuosina 2022 ja 2023 aloittaneet kirkollisen alan opiskelijat kuvaavat omaa ammatillista motivaatiotaan, uskonnollisuuttaan ja arvojaan. Tutkimusaineistona ovat vuosina 2022-2023 kerätyt kyselyvastaukset (N=145), jotka pitävät sisällään sekä määrällistä että laadullista aineistoa.
Tutkimuksen tuloksia on tarkoitus verrata vuonna 2009 julkaistun Kasvu kirkon työntekijäksi -tutkimushankkeen tuloksiin, jolloin on mahdollista saada tietoa reilun kymmenen vuoden aikana tapahtuneesta muutoksesta.

Sessio 2: Uskonnonopetuksen ja varhaiskasvatuksen kysymyksiä ja käsitteitä (22 May 2024, at 15.00-16.45, Armfelt A102)

Pj. Anuleena Kimanen 

Riku Larmala (Helsingin yliopisto): Puhdistus, uudistus vai protesti? Reformaatio yläkoulun uskonnon oppikirjoissa 

Esitelmässä tarkastellaan sitä, miten 1500-luvun reformaatio esitetään yläkoulun vuoden 2016 opetussuunnitelman mukaisissa ja käytössä olevissa evankelisluterilaisen uskonnon, ortodoksisen uskonnon ja katolisen uskonnon oppikirjoissa. Lukion kirjoissa ilmiötä kuvataan usein kattavammin, mutta läheskään kaikki eivät peruskoulun jälkeen jatka lukioon, jolloin tietämys reformaatiosta sekä sen seurauksista nykypäivänä jää yläkoulun uskonnonopetuksen ja alakoulun historian opetuksen varaan. Yläkoulun opetuksessa oppikirjalla on merkittävä asema opetuksessa, ja siksi se, mitä reformaatiosta oppikirjassa kerrotaan on merkitsee monelle oppilaalle asian kokonaisesitystä. Esitelmässä vertaillaan sitä, millaisia erilaisia termejä reformaatioon liittyen käytetään, kuinka paljon käsitellään reformaatioon johtaneita syitä ja sen seurauksia sekä sitä, mitä ja miten eri reformaation henkilöhahmoista kerrotaan. Siinä kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, millaisia eroja on tunnistettavissa ortodoksisen sekä katolisen kirjojen ja luterilaisen uskonnon oppikirjojen välillä. Lisäksi tarkastellaan myös sitä, kuinka eri oppikirjoissa esitetään Saksan luterilaisen reformaation rinnalla Euroopan eri reformaatiot (nk. Sveitsin reformaatio, Englannin reformaatio ja roomalaiskatolisen kirkon reformi) ja millainen kuva reformaatiosta annetaan yleisellä tasolla. Mielenkiintoinen havainto on se, että oppikirjojen esitykset reformaatiosta ovat luterilaisen uskonnon kirjoissa lyhyempiä ja suppeampia verrattuna katolisen ja ortodoksisen uskonnon kirjoihin kuin luterilainen traditio ja reformaation merkitys luterilaiselle traditiolle antaisi olettaa.

Tuomas Salonen (Helsingin yliopisto): Oman uskonnon etiikka alakoulun evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjoissa 

Uskonnonopetuksella on historiallisesti ollut merkittävä rooli suomalaisen koulun moraali- ja kansalaiskasvatuksessa. Nykyisen uskonnonopetuksen tavoitteena on kasvattaa globaalisti vastuullisia kansalaisia, jotka muodostavat reflektoiden oman maailmankuvansa, identiteettinsä ja arvonsa. Erityisenä näkökulmana tässä toimii oman uskonnon etiikka.
Tarkastelen tässä tutkimuksessa oman uskonnon etiikan opetusta alakoulun evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjoissa. Tutkimuksen menetelmä on teoriaohjaava sisällönanalyysi ja aineisto vuoden 2014 opetussuunnitelman mukaiset Aarre- ja Sydän-oppikirjasarjat. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu antropologiseen etiikantutkimukseen ja Michel Foucault?n teoriaan, jotka tarkastelevat etiikkaa reflektiivisenä itsen muodostamisena kulttuuristen mallien ja käytänteiden kautta.
Oppikirjasarjat eroavat toisistaan huomattavasti. Molemmat ohjaavat oppilaita muovaamaan maailmankuvaansa, identiteettiään ja moraaliaan, Sydän-sarja myös monipuolisesti persoonaansa. Tavoitteena on kasvaa hyviksi kavereiksi, vastuullisiksi kansalaisiksi, tunnollisiksi oppilaiksi sekä tasapainoisiksi lapsiksi. Pääasiallisina menetelminä itsen muodostamiseen tarjotaan erilaisia reflektioharjoituksia, Sydän-sarjassa myös laajasti itsereflektioharjoituksia sekä leikin ja tosielämän puitteissa harjoittelemista.
Siinä missä Sydän-sarjassa kristillinen etiikka on etiikan opetusta läpileikkaava, hyväntahtoisuuteen kannustava periaate, esitetään kristillinen etiikka Aarre-sarjassa irrallisena ja sitä kuvataan ”vaativana”. Sydän-sarjassa oppilaille tarjotaan välineitä eettiseen reflektioon ja monipuoliseen itsen muodostamiseen kristillisen etiikan näkökulmasta, kun taas Aarre-sarjassa rajoitutaan pohtimaan kristillistä etiikkaa ja sen soveltamista yleisellä tasolla.
Tutkimuksen näkökulmasta oppikirjasarjat eivät tarjoa yhtäläisiä välineitä oman uskonnon etiikan oppimiseen tai oman maailmankuvan, identiteetin ja moraalin muodostamiseen sen näkökulmasta.

Saila Kujanpää (Helsingin yliopisto: Islam ja oppilaan oman uskonnon opetus – tarvitaanko uusia näkökulmia? 

Esitelmässäni käsittelen suomalaisen katsomuskasvatuksen kentällä tapahtuneita muutoksia islamin opetuksen näkökulmasta. Käsittelen sitä, miten islamin opetusta on tulkittu suomalaisessa uskonnon opetuksen kehyksessä, jossa uskonnon opetus perustuu toisaalta oppilaan omaan uskontoon ja toisaalta pyrkii antamaan yleisen uskonnollisen yleissivistyksen ja on luonteeltaan uskonnollisesti sitoutumatonta eli tunnustuksetonta. Islamia ja muita vähemmistöuskontoja on perinteisesti käsitelty monikulttuurisen kehyksen läpi ja omaan uskontoon tutustuminen ja oppilaiden uskonnollisen identiteetin tukeminen ovat korostuneet verrattuna luterilaiseen valtauskonnon opetuksen. Tunnustuksettomaan uskonnon opetukseen siirtymisen jälkeen islamin opetuksen luonne on kuitenkin vähitellen muuttunut ja aikaisemman omaa uskontoa korostavan traditiolähtöisen tulkinnan rinnalle on noussut tunnustuksettomuutta korostava tulkinta, jossa uskonnollinen kuuluminen ja uskonnon omakohtainen tunteminen on korvautunut neutraaliuden ja akateemisen tiedon ihanteella. Tarkastelen esitelmässäni tunnustuksettomuuden käsitettä sen protestanttis-teologisen historian valossa ja analysoin siihen sisältyvää erottelua uskonnon ja sekulaarin välillä sekä tähän erotteluun sisältyvää länsimaisen sekulaarin maailmankatsomuksen ylemmyyttä verrattuna uskonnollisiin maailmankatsomuksiin. Väitän, että  ehdottomalle tunnustuksettomuudelle perustuvat tulkinnat eivät tunnista islamin omaleimaisuutta uskonnollisena traditiona. Käsittelen esitelmässäni lyhyesti, miten islamin opetuksen traditiolähtöisyyttä on tulkittu muissa eurooppalaisissa islamin opetuksen konteksteissa ja ehdotan, että traditiolähtöisyys voi tarjota tuoreen lähestymistavan myös Suomen uskonnon opetuksen kontekstiin, jossa on viime aikoina herännyt tarve ”uskonnon opetuksen uudelleen määrittelemiseksi”.

Aino-Elina Kilpeläinen (Diakonia-ammattikorkeakoulu): Katsomuskasvatus-käsite eri konteksteissa 

Viime vuosina katsomuskasvatus-käsite on yleistynyt ja osin jopa sivuuttanut uskontokasvatus-käsitteen. Katsomuskasvatus-termiä käytetään yleisessä keskustelussa monessa eri merkityksessä, mikä aiheuttaa välillä epäselvyyksiä kasvatuksen tavoitteiden ja rajojen osalta. Katsomuskasvatusta voidaan käyttää yläkäsitteenä viittamaan uskonnollisiin ja uskonnottomiin katsomuksiin liittyvään kasvatukseen yhteiskunnassa, kodeissa ja uskonnollisissa yhteisöissä. Varsin usein katsomuskasvatus-käsitteellä viitataan kuitenkin yleissivistävän varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen osa-alueeseen. Partion peruskirjauudistuksessa katsomuskasvatus-käsite tuli osaksi myös partiokasvatusta, ja nykyisessä partiolupauksessa partiolainen lupaa kasvaa katsomuksessaan. Partion uskonto- ja katsomuskasvatus rakentuu positiivisen uskonnonvapauden periaatteen varaan.
Tässä esitelmässä tarkastellaan ja vertaillaan asiakirjojen pohjalta, miten katsomuskasvatus-käsitettä määritellään ja käytetään yhteiskunnan varhaiskasvatuksen kontekstissa ja partiokasvatuksen kontekstissa. Millaisia tavoitteita katsomuskasvatukselle asetetaan? Miten partion katsomuskasvatus eroaa varhaiskasvatuksen yleissivistävästä katsomuskasvatuksesta?

Sessio 3: Uskonto, katsomus ja osaaminen (24 May 2024, at 9.00-10.30, Armfelt A102)

Pj. Kati Tervo-Niemelä 

Tiina Häkkinen (Diakonia-ammattikorkeakoulu): Katsomusosaaminen opetussuunnitelmissa, ydinosaamiskuvauksissa ja kokemuksena 

Ev.lut. kirkon varhaiskasvatuksen ja nuorisotyön ammatillisen katsomusosaamisen ajatellaan muodostuvan amk-tutkintokoulutuksen OPS:n tavoitteiden ja ammatillisen ydinosaamiskuvausten mukaisesti. Koulutuksen tavoitteet ja työnantajan edellyttämän ammatillisen osaamisen tavoitetaso muodostaa tiedollisen ja taidollisen viitekehyksen, johon työntekijän osaamisen ja asiantuntijuuden oletetaan perustuvan.
Esityksessä tarkastellaan ev.lut. kirkon varhaiskasvatuksen ja nuorisotyöntekijöiden katsomusosaamista ja siihen liittyvän asiantuntijuuden rakentumista opetussuunnitelmien, ydinosaamiskuvausten ja työntekijöiden oman kokemuksen kautta.
Esityksen aineistona on Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Centria-ammattikorkeakoulun voimassa olevat opetussuunnitelmat (OPS20), Kirkkohallituksen määrittämät kirkon alan ammattien ydinosaamiskuvaukset sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun Katsomusosaaminen tarve ja asiantuntijuus kirkon toiminta-aloilla -tutkimushankkeessa 2023-2024 seurakuntien työntekijöiltä kerätty määrällinen ja laadullinen tutkimusaineisto. Kolmikantainen aineisto antaa monipuolisen kuvan katsomusosaamisen asiantuntijuuden rakentumisesta ja siitä, millaisessa suhteessa ja vuorovaikutuksessa ideaali tavoitetaso on käytännön työhön ja elettyyn todellisuuteen.  

Tiina Ikonen (Diakonia-ammattikorkeakoulu): Ammatillinen katsomusosaaminen ja sen kehittäminen diakoniatyössä 

Esitys käsittelee diakoniatyöntekijöiden näkemyksiä katsomusosaamisesta ja sen kehittämistarpeista työssään. Esitys pohjautuu Katsomusosaamisen tarve ja asiantuntijuus kirkon toiminta-aloilla -tutkimushankkeessa kerättyyn tutkimusaineistoon. Aineisto koostuu syksyllä 2023 kerätystä kyselyaineistosta ja keväällä 2024 kerättävästä laadullisesta aineistosta. Tutkimushanke on Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) toteuttama ja sen rahoittaa Suomen ev.-lut. kirkon kirkkohallitus.
Teoreettisen jäsentämisen välineenä esityksessä käytetään ja edelleen kehitetään ammatillisen katsomusosaamisen mallia, jonka avulla on mahdollista tarkastella katsomusosaamisen osa-alueita ja ammatillisen asiantuntijuuden kehittymistä. Kyseistä mallia on kehitetty OPH:n rahoittamissa opetus-, kasvatus- ja ohjausalan koulutuksissa yhdessä ko. alojen työntekijöiden kanssa sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa Diakin yamk-opintojen yhteydessä. Mallissa ammatillinen katsomusosaaminen koostuu uskontolukutaidon lisäksi reflektio- ja dialogitaidoista sekä kehittämis- ja vaikuttamistaidoista.
Katsomusosaamisen sanoittaminen ja jäsentäminen on ajankohtainen monitieteinen teema, jota tässä tutkimushankkeessa ja esityksessä lähestytään työelämän ja ammatillisen osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Tavoitteena on myös tunnistaa katsomusosaamiseen liittyviä kehittämistarpeita. Oletuksena on, että on hahmotettavissa ammatillisen katsomusosaamisen malli, jota on mahdollista soveltaa monipuolisesti eri alojen toimintaympäristöissä. Tässä tutkimushankkeessa mallia sovelletaan kirkon toimintaympäristössä.

Tuomas Äystö (Helsingin yliopisto): Uskontolukutaito: kriitikon näkökulma

RELIACT-tutkimushanke Helsingin yliopistossa tarkastelee uskontolukutaitoa empiirisen uskontotieteen näkökulmasta tarkastellen erityisesti käsitteen tutkimuksellista pohjaa (tai sen puutetta). Koulumaailma on tavanomaisin konteksti uskontolukutaidosta käydyille keskusteluille. Tässä esitelmässä käsittelen vuosina 1989?2023 julkaistuja englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä (n=209), joiden otsikossa mainitaan ”religious literacy” tai ”religious illiteracy” systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin. Erityisesti kiinnitän huomiota julkaisuissa käytettyihin määrittelyihin, operationalisointeihin,  tutkimusasetelmiin ja tuloksiin. Katsaus paljasti yhdysvaltalais- ja brittivetoisen keskustelun, joka alkoi kiihtyä ja levitä myös muualle 2010 luvulla. Tähän vaikuttivat erityisesti uskontotieteilijöiden Stephen Protheron, Diane Mooren ja Adam Dinhamin paljon huomiota saaneet julkaisut. Niiden myötä myös kasvatustieteilijä Andrew Wrightin aikaisemmat tekstit uskontolukutaidosta saivat uutta huomiota. Uskontolukutaitoa on markkinoitu voimakkaasti eräänlaisena sovellettuna uskontotieteenä ja tietotaitokokonaisuutena, joka parantaa sosiaalista yhteiseloa ja toimintaa esimerkiksi koulussa, sosiaalityössä, terveydenhuollossa ja journalismissa. Uskontolukutaidon peruspremissejä ei kuitenkaan ole empiirisesti tutkittu. Tämän vuoksi nostan esiin kysymyksiä tiedon ja moninaisuuden arvostuksen sekä maallistumisen ja uskontokyvykkyyden suhteesta. Näihin kysymyksiin ei ole tutkimuksessa toistaiseksi tarjottu vastauksia, ainoastaan oletuksia. Niinpä näkökulmani uskontolukutaidon käsitettä kohtaan on kriittinen: sitä pyritään edistämään ennen sen pohjaoletusten tutkimusta. Ongelma on erityisen merkittävä tapauksissa, joissa uskontolukutaidon käsite toimii tutkimuksen metodologisena välineenä.

Sessio 4: Kirkko, hengellisyys ja maallistuminen liikkeessä (23 May 2024, at 15.15-17.00, Armfelt A102)

Pj. Minna Valtonen 

Jouko Porkka (Diakonia-ammattikorkeakoulu): Diakista valmistuvien kirkonalan opiskelijoiden uskonnollisuus ja suhde kirkkoon 

Kirkon alan opiskelijoiden pitkittäistutkimuksessa on kerätty vuosien 2022-2024 aikana tietoa opiskelijoiden odotuksista ja motivaatiosta sekä kirkon alaa opiskelevien ammatillisen identiteetin rakentumisesta opintojen aikana. Diakin kirkonalan opiskelijat ovat moninainen joukko nuoria, aikuisia, ammatin vaihtajia ja koulutuksen täydentäjiä. Eri ikäisten ja -taustaisten opiskelijoiden vertailu on yksi tutkimuksen kärjistä. Tämän lisäksi vertaillaan sukupuolen vaikutusta opiskelijan identiteetin kehittymiseen. Tämän näkökulman tärkeyttä korostaa se, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan alle 30-vuotiaiden miesten ja naisten uskonnollisuus, arvot ja hyvinvointi ovat kehittyneet eri suuntiin.
Aineistoa on kerätty kolmessa eri vaiheessa: opintojen alussa, keskivaiheilla seurakuntaharjoittelun jälkeen ja opintojen lopussa. Tässä esityksessä keskitytään loppuvaiheen aineistoon, joka antaa tietoa valmistuvien uskonnollisuudesta, yhteiskunnallisesta ajattelusta sekä ammatillisen identiteetin rakentumisesta opiskelun aikana.
Tutkimuksessa tarkastellaan, näkyykö nuorten aikuisten uskonnollisuuden ja arvojen eriytyvä kehitys Diakista valmistuvien näkemyksissä ja uravalinnassa. Koska Diakissa kirkollisen tutkinnon suorittavat voivat suuntautua joko yhteiskunnallisiin tehtäviin tai kirkon tai kristillisen järjestön palvelukseen, on oletettavaa, että valmistuvat hakeutuvat alalle, johon ei liity jännitteitä ja ristiriitaa. Koottu tutkimusaineisto osoittaa, eroavatko yhteiskunnallisisiin ja kirkollisiin tehtäviin sijoittuvat opiskelijat arvojen, ja uskonnollisuuden mukaisesti ja miten erilaiset opiskelijat arvioivat saamaansa koulutusta ja sen vastaavuutta tulevien työtehtävien tarpeita.

Sami Ritokoski (Diakonia-ammattikorkeakoulu): Seurakuntaharjoittelun merkitys Diakin kirkon alan opiskelijoille KID-hanke 

Diakonia-ammattikorkeakoulun kirkon alan opiskelijoiden ammatillisen identiteetin rakentuminen ? pitkittäistutkimuksessa kerätään tietoa Diakin kirkon alan opiskelijoiden ammatillisen identiteetin kehittymisestä sekä uskonnollisuuden muutoksesta vuosina 2022-2025. Aineistoa kerätään kolmessa eri vaiheessa: opintojen alussa, keskivaiheilla seurakuntaharjoittelun jälkeen ja opintojen lopussa.
Tämä esitys perustuu vuosina 2022-2024 seurakuntaharjoittelujen jälkeen kerättyyn laadulliseen aineistoon ja sen analyysiin ja vastaa tutkimuskysymykseen ”Millaisia merkityksiä kirkon alan opiskelijat antavat seurakuntaharjoittelulle”? Kirkon alan opiskelijoilla tarkoitetaan Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomi-kirkon nuorisotyönohjaaja, sosionomi- kirkon varhaiskasvatuksenohjaaja, sosionomi-diakoni ja sairaanhoitaja-diakonissa -opiskelijoita. Tätä kartoitettiin kyselylomakkeen kahdella avoimella kysymyksellä: A) Kuvaa seurakuntaharjoittelun merkitystä ammatilliselle suuntautumisellesi, B) Mitkä asiat, tilanteet tai tapahtumat seurakuntaharjoittelussa ovat olleet erityisen merkityksellisiä ja millä tavalla? Aineisto analysoitiin teemoittelemalla ja luokittelemalla.
Kirkon työn vetovoiman heikentyessä opiskelijoiden harjoittelukokemukset näyttäytyvät erityisen kiinnostavina. Lukuisat ammattikorkeakouluopiskelijoihin liittyvät tutkimukset ovat osittaneet sen, että harjoitteluilla on tärkeä merkitys opiskelijoiden identiteetin rakentumiselle. Kirkon työhön suuntautumisen kannalta erityisen tärkeä on juuri seurakuntaharjoittelu.

Jouko Porkka (Diakonia-ammattikorkeakoulu) & Kati Tervo-Niemelä (Itä-Suomen yliopisto): Sukupuoli, uskonnollisuus ja rippikoulu 

Rippikoulun itsearviointidataa on koottu vuosittain jo viiden vuoden ajan, jona aikana siihen on vastannut Suomessa yhteensä 101 251 rippikoululaista ja isosta. Vuonna 2022 koottiin myös kansainvälinen rippikouluaineisto kymmenestä eurooppalaisesta maasta rippikoulun alussa (t1) ja lopussa (t2) niin, että vastaajat voitiin koodin kautta yhdistää. Tutkimusasetelma mahdollisti vastaajien yhdistämisen anonyymisti, jonka ansiosta voitiin mitata, miten samojen vastaajien näkemykset olivat muuttuneet rippikoulun aikana. Vastaajia rippikoulun alussa (t1) oli 9253 ja lopussa (t2) 5487.
Tutkimuksessa tarkastellaan sukupuolen (tytöt, pojat ja ei-binääriset) yhteyttä uskonnollisuuteen ja rippikoulukokemukseen kymmenessä eurooppalaisessa maassa. Tulokset osoittivat, että poikien uskonnollisuus on lisääntynyt viime vuosina erityisesti Suomessa, mutta myös Norjassa ja Ruotsissa, jonka seurauksena pojat ovat näissä maissa uskonnollisempia kuin tytöt. Sen sijaan Saksassa ja Sveitsissä tyttöjen uskonnollisuus on säilynyt vahvempana kuin pojilla. Kaikissa maissa kuitenkin tyttö- ja poikarippikoululaiset ovat huomattavasti uskonnollisempia kuin ei-binääriset rippikoululaiset. Rippikoulun aikana eri ryhmien välillä jonkin verran kaventui, mutta säilyi edelleen suurena. He myös kokivat, että kirkolla ei ole vastauksia heidän kysymyksiinsä. Kuitenkin ei-binääriset rippikoululaiset olivat jopa muita halukkaampia jatkamaan vapaaehtoistehtävissä rippikoulun jälkeen. 
Tutkimuksessa analysoitiin tuloksia syvemmin ja etsittiin selityksiä tuloksille.

Jean Banyanga (Åbo Akademi University): African and Western concepts of Spirituality and the transcendence of God

Through evangelism and missionary activities, Western Christian spirituality influences the lives of many people, both individually and collectively, and in many cultures around the world including the Sub-Sahara African region. This article aims to examine spirituality and the various ways in which to recognize it from the perspectives of both Sub-Sahara African and Western concepts. It also examines the secularization of Finnish churches and how this shapes the spirituality of Christians originating from Sub-Saharan Africa living in Finland. The argument is presented through an analysis of existing literature and documents on the matter. The findings show that secularization had negative consequence to many churches in the Western countries. Consequently, Sub-Sahara African Christians are setting up their own ecclesiastic congregations in many cities of Finland.  

Sessio 5: Uskonnon, katsomuksen ja kulttuurin vuoropuhelu kasvatuksessa (24 May 2024, at 13.00-14.30, Armfelt A102)

Pj. Anuleena Kimanen 

Miitta Järvinen (Turun yliopisto): Vapaus, sekularismi ja kulttuurikristillisyys: katsomuskasvatus aikuisten maahanmuuttajien koulutuksissa 

Uskontojen ja katsomusten rooli on avoin aikuisille maahanmuuttaneille suunnatuissa koulutuksissa, kuten kotoutumiskoulutuksessa, vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksessa sekä aikuisten perusopetuksessa. Jälkimmäisen oppimäärään kuuluvat uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppiaineet, mutta koulutusten yleisissä, yhteiskuntaan ja kulttuuriin orientoivissa opinnoissa katsomusteemat rajautuvat katsomuksellisen moninaisuuden tunnustamiseen sekä uskonnonvapauden periaatteiden tuntemukseen. Vaikka koulutuksia pidetään sekulaareina instituutioina, haastattelemani opettajat liittävät katsomukselliset teemat oleellisesti suomalaisuuden, kulttuurin ja yhteiskunnan tuntemukseen.
Uskontojen asema määrittyy aina yhteiskunnan taloudellisten, poliittisten ja paikallisten sektorien vaikutuksessa, sekä suhteessa vallitseviin traditioihin. Tätä vuorovaikutusta ymmärtääkseen uskonnontutkimuksessa on kiinnitettävä huomiota myös perinteisesti sekulaareiksi määriteltyihin ympäristöihin.
Väitöskirjassani tarkastelen maahanmuuttaneiden aikuiskoulutusten opettajien haastattelupuhetta, jossa he yhtäältä esittävät Suomen sekulaariksi yhteiskunnaksi, jossa uskonto rajautuu vahvasti yksityisen piiriin. Luterilaisen kirkon traditioon kytkeytyvän kulttuurikristillisyyden merkitys on vähentymässä erityisesti nuoremmissa sukupolvissa, mutta opettajien puheessa suomalainen kulttuuri nähdään kuitenkin lähtökohtaisesti kristillisenä: kalenterivuotta rytmittävien juhlapyhien tuntemus luetaan yleissivistykseksi, jonka perusteella hahmotetaan jopa suomalaista ruokakulttuuria. Tämä kristillisten traditioiden kulttuuristaminen haastaa opettajien käsityksen uskonnon näkymättömyydestä julkisessa elämässä.
Näiden kahden puhetavan välisen jännitteen kautta pohdin esityksessäni, millaista katsomuksellista normistoa koulutuksissa luodaan, sekä mitä seurauksia näillä normeilla ja niistä poikkeamisella on maahanmuuttaneiden työmarkkina-aseman sekä laajemmin uskonnonvapauden näkökulmista.

Tiina Häkkinen (Diakonia-ammattikorkeakoulu): Ev.lut.kirkon diakonian ja kasvatuksen työntekijöiden katsomukselliset metaforat 

Esitys käsittelee kirkon kasvatuksen ja diakonian työntekijöiden katsomusosaamiseen liittyviä mielikuvia ja metaforia, joiden avulla on pyritty tavoittamaan katsomusosaamiseen liittyviä, piilossa olevia ja intuitiivisia arvoja ja asenteita, joilla on merkitystä oman katsomusosaamisen rakentumisessa sekä vastaajien näkemyksiä kirkon roolista ja asemasta katsomuksellisena toimijana.
Esitys pohjautuu Diakin toteuttamassa Katsomusosaamisen tarve ja asiantuntijuus kirkon toiminta-aloilla -tutkimushankkeessa kerättyyn tutkimusaineistoon. Hankkeen tutkimusaineisto koostuu syksyllä 2023 kerätystä kvantitatiivisesta kyselyaineistosta ja keväällä 2024 kerättävästä laadullisesta aineistosta.  Laadullista aineistoa on kerätty metafora-kyselyn, osaamiseen liittyvät reflektiivisten tapauskertomusten ja teemahaastatteluiden muodossa.
Esityksessä keskitytään kvalitatiiviseen metafora-aineistoon, joka on kerätty keväällä 2024 ev.lut. kirkon varhaiskasvatuksen ja nuorisotyön työntekijöiltä sekä diakoniatyöntekijöiltä. Metaforalla tarkoitetaan vertauskuvaa, mieliyhtymää, mieli- tai kielikuvaa, jolla kerrotaan / kuvataan esillä olevaa asiaa. Metaforat tuovat esille aiheeseen liittyviä piilossa olevia ja heikommin tunnistettavia mutta merkityksellisiä toimintaa ohjaavia arvoja ja asenteita.

Ada Elgabsi (Åbo Akademi): Traditioner och värderingar i en föränderlig värld 

I denna presentation diskuterar jag teman i anknytning till mitt doktorandprojekts fältarbete. Syftet med mitt doktorandprojekt är att lyfta fram gråzoner mellan religion och kultur i verksamhetskulturen i högstadieskolor i Svenskfinland. För att komma åt dessa gråzoner intervjuar jag lärare och rektorer om bland annat traditioner och värderingar i skolan. Syftet är att lyfta fram intervjupersonernas egna upplevelser och därefter analysera materialet med hjälp av begreppet religionsläskunnighet och begreppet kulturarv. Min huvudsakliga materialinsamlingsmetod är kvalitativa och informella forskningsintervjuer och som analysmetod använder jag mig av tematisk analys. Min huvudsakliga forskningsfråga är: I vilka situationer upplever intervjupersonerna att det uppstår gråzoner mellan det religiösa och det kulturella? Denna fråga rör sig på tre olika nivåer: (1) En allmän beskrivande nivå för att förstå vad dessa gråzoner rent konkret kan bestå av utgående från intervjupersonernas erfarenheter och utifrån styrdokumenten. (2) En erfarenhetsmässig och emotionell nivå i bemärkelsen att förstå vilka tankar, känslor och vidare upplevelser dessa gråzonserfarenheter ger upphov till hos intervjupersonerna. Varför upplever personerna exempelvis att det är frågan om en gråzon? (3) En etisk nivå i syfte att förstå hur intervjupersonerna har tänkt på och hanterat dessa gråzonsupplevelser själva eller tillsammans med andra, exempelvis vad gäller frågor om ansvar.

2, 25 Religion, Gender, and Sexuality in the History of Christianity

We welcome papers from all fields under the thematics of religion, gender, and sexuality. Papers can deal the themes from various points of views. The time frame is from the beginning of the Christianity to present day. We are interested to learn more about what does the religion do to human beings (paraphrazing Elisabeth Schüssler Fiorenza) and what kind of consequences there are for Christian anthropologies. In addition, we would encourage to ponder on what kind of ethical implications there are.

Session leaders: 

Päivi Salmesvuori, Åbo Akademi University, paivi.salmesvuori@abo.fi

Heidi Jokinen, Åbo Akademi University, heidi.jokinen@abo.fi

Eetu Kejonen, Åbo Akademi University, eetu.kejonen@abo.fi

Session 1 (22 May 2024, at 15.00-16.45, Camera Obscura E201)

Sara Högberg (Åbo Akademi): Living with menstruation and a Christian faith 

Christianity is considered to have contributed historically to the silence and taboos surrounding menstruation in the Western world. Research show that the complicated Christian anthropological heritage regarding the female body undoubtedly still impacts cultural views and practices related to the menstrual cycle. We do, however, know very little about what it means to live a contemporary everyday life as a religious menstruator. That is, to live where religious and non-religious beliefs and narratives about the female body, everyday religious practice, and personal menstrual cycle experiences intersect. My practical theological research explores these life experiences among Swedish speaking women affiliated with Protestant Christianity in Finland.
This paper presents preliminary results from an explorative pilot study on a small group of women. Focus is primarily on experiences of menstruation. Methodologically, the study combines qualitative interviews and solicited diaries from 1-3 menstrual cycles. The findings indicate that being a physical being who menstruates affects Christian faith and faith practices in various ways, and that practicing a Christian faith could even be a resource for handling menstrual life. The research offers fascinating insights, not only into what religion does to human beings, but also into what corporeal human experience does to religion.

Lena Roos (Södertörns högskola): A Yiddish Annunciation Story. Purity and Promises in 16^th Century Poland

Seder mitzvot nashim (The order of the commandments of women) by Rabbi Benjamin Slonik was published in Cracow in 1577. It is part of a wave of literature in Yiddish aimed at Jewish women that appeared at this time. The aim of the book is to teach young women the duties of a pious Jewish woman.

One interesting aspect of the book is a short passage that resembles the gospel story of Annunciation, but set in a Jewish context. This passage tells the story of the wife of the High Priest Elisha. Misfortune had befallen the couple and all of their children had died. After her menstruation had finished, the wife went to the mikveh, the ritual bath, in order to purify herself to be able to have intimate relations with her husband, hoping to conceive a new child. But upon leaving the mikveh, she kept meeting inauspicious creatures, human and non-human, such as a donkey, a camel, a dog, and a leper, an ignorant man and a non-Jew. Since the first encounter after leaving the mikveh was thought to impact the character of the child conceived, the pious woman kept returning to the mikveh, hoping for a more auspicious encounter. Finally, God took pity on her and sent Metatron, the most powerful of the angels that announced to her that she was to give birth to a son that would bring her great joy.

In this paper, I will discuss how Seder mitzvot nashim testifies to encounters between Jews and Christians in Early Modern Poland.

Johanna Tykkyläinen (Itä-Suomen yliopisto): Losing to Libido. A Brief Journey into Mature Augustine’s Views on Sexuality.  

Augustine’s ideas on sex are infamous… but what are they? What does he actually say about sexes and sexuality? Does he truly claim that all sexual activity is sinful? Why does he have such a huge beef with sex in the first place? 

I will answer these and similar questions in this paper that is based on my dissertation. I will provide a curt overview of mature Augustine’s relevant anthropology as well as introduce his notorious sexual ethics before considering the ethical implications of both from a present-day point of view.

Heidi Jokinen (Åbo Akademi) & Päivi Salmesvuori (Åbo Akademi): Gender Variance in Monasteries: Towards a More Diverse History of Humanity 

The mainstream Christian historiography knows that from very early on, there have been monasteries for men and monasteries for women, even double monasteries but with a strict separation of men and women in practice. This narrative aligns with the normative, binary understanding where there is a neat place for all, men neatly in the areas for men and women equally in the spaces for women. What has been less acknowledged is that there are dozens of accounts of cases whereby a monk has been discovered to be an individual assigned woman at birth. This paper presents some of those cases both in the Western and Eastern Christian traditions and discusses the varying and prevalent interpretations of the cases. We underline the imperative need to re-visit a normative historiography whereby only one truth at a time is acknowledged. Ultimately such approach contributes to excluded marginals who never fitted the mainstream binary gender roles, perhaps it is even possible to detect a more versatile history for human beings.      

Session 2 (23 May 2024, at 10.45-12.30, Camera Obscura E201)

Teemu Mantsinen (Turun yliopisto): Queer Pentecostals 

This presentation introduces the new research project Queer Conservatives and its sub-research Queer Pentecostals in Finland. The project studies the social and political space and prospects for rainbow population in conservative communities and because of these groups. 

This sub-study analyzes how people of sexual and gender minorities are approached in Finnish Pentecostal churches and how these queer Pentecostals live their faith in conservative environment. I will explore the social field and its constraints and how people live in the dilemma of managing liberal and conservative traits in the same environment, utilizing rational choice theory and justification theories. 

Kati Toivio (University of Eastern Finland): Julkiseksi – Seksuaalisuus kirkollisessa lehdistössä 1966-1973 

Esityksessä kerron tutkimustuloksia väitöstutkimuksesta (2023), jossa selvitin diskurssintutkimusta soveltamalla, mitä julkinen keskustelu seksuaalisuudesta piti sisällään vuosina 1966-1973 Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ja miten julkinen keskustelu muotoutui ja muuttui.

Tutkimuksen alkuvuosi oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen ensimmäisen seksuaalieettisen kannanoton Ajankohtainen asia julkaisuvuosi 1966. Tutkimus päättyy vuoteen 1973, sillä kristillisissä sanomalehdissä tapahtui selkeä diskurssin muutos vuosien 1973 ja 1974 välillä. Tutkimuksen päälähteet ovat kahdeksan kristillistä sanoma- ja aikakauslehteä.

Seksuaalisuuden teemoista sanomalehdistä erottuivat muun muassa kaupallisuus ja mainoskuvien seksuaalisuus, pornografia, pukeutuminen, perheneuvonnan kehittyminen, avioliitto, ehkäisymenetelmät, aborttilaki, homoseksuaalisuus, tanssi ja itsetyydytys. Seksuaalisuus siirtyi vuosien 1966 ja 1973 välillä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa muutaman vuoden kiivaan sanomalehtikeskustelun aikana lopullisesti yksityisestä julkiseksi.

Hanna Ylikangas (Helsingin yliopisto): Ekofeministisen teologian ensimmäisen ja toisen aallon väliset muutokset 

Ekofeministinen teologia on kehittynyt 1970-luvulta alkaen, ja sen moninaiset juuret ovat muun muuassa vapautuksen teologiassa, feministiteologiassa, sekä sekulaarissa ekofeministisessä teoriassa. Keskeinen argumentti ekofeministisessä teoriassa on se, että naisiin kohdistuva sorto ja luonnon tuhoaminen ovat yhteen kietoutuneita ja saman sortojärjestelmän osia, ja että nämä erilaiset sorron muodot myös tukevat toinen toisiaan. Ekofeministisessä teologiassa tätä argumenttia sovelletaan kristilliseen teologiaan ja tarkastellaan kristillisen teologian kautta. Ekofeministisen teologian keskeisten paradigmojen voidaan kuitenkin nähdä muuttuneen kiinnostavalla tavalla 1970-luvulta nykypäivään mennessä, sillä 2000-luvulla keskeiseksi kysymykseksi ekofeministiteologian kentällä on tullut yhä kiihtyvään ilmastonmuutokseen liittyvät globaalit ongelmat. Luonnon tuhoutumisesta puhuessa huomio ei kiinnity enää luonnon suojeluun tai vaikkapa kierrätykseen liittyviin asioihin, vaan nykyään huomio kiinnittyy siihen haasteeseen, kuinka opimme elämään yhä pahenevan ilmastokatastrofin keskellä. Tämä tulee vaatimaan ja on jo nyt vaatinut radikaalia elämäntapojemme muuttamista, ja se aiheuttaa muutoksia myös ekofeministiseen teologiaan. Toinen ekofeministisessä teologiassa tapahtunut muutos liittyy sukupuolikäsitykseen, sillä erityisesti ekofeministiteologian ensimmäisinä vuosikymmeninä naisten kokemaan sortoon liittyvää analyysia tehtiin vain binäärisen nais-mies-sukupuolijaon kautta. 2000-luvulle siirtyessä sukupuolikäsitys on laajentunut binäärisestä käsityksestä, ja ekofeministiteologiassa puhutaan tänä päivänä useasti naisten ja sukupuolivähemmistöjen kokemasta sorrosta vain naisten kokeman sorron sijaan. Tulen tarkastelemaan tässä esitelmässäni, miten nämä muutokset ovat vaikuttaneet ekofeministiteologian keskeisiin paradigmoihin.

3 Islamic history and theology (22 May 2024, at 15.00-16.45, Voltaire M127)

In this session, we discuss a variety of topics of Islamic history and theology in the pre-modern era. The presentations address key issues and debates in the Muslim thought, with particular emphasis on the changes and transitions of discourses, views, and dogmata in various centuries. The interplay between different religious traditions (in particular, Jewish, Christian, and Muslim) is also discussed. Stepanova and Autere’s presentations discuss the changes in religious traditions and affiliations during vital historical ruptures (the Muslim conquests of the North Africa and European colonization of India, respectively). Rafael’s paper deals with the exegetical encounters between various religious groups in late antiquity and the Middle Ages. Lindstedt and Mattila’s presentations address interesting discussion and disputes in Muslim philosophy and theology.

Session leader:

Ilkka Lindstedt (Helsingin yliopisto), ilkka.lindstedt@helsinki.fi

Ilkka Lindstedt: Pre- and early Islamic-era Arabic Christian poets and the religious landscape of Western Arabia 

Anastasia Stepanova: Religious traditions and transformations among the Sanhaja tribal confederation in the medieval Maghreb 

Janne Mattila: The moral status of animals in Mu’tazilite theology: al-Jahiz’s (d. 868) Book of Animals

Anna-Liisa Rafael: Manipulating identity? Versions of the story of the mother and her seven sons among Arabic-speaking Jews, Christians and Muslims 

Mikko Autere: Music and ecstasy: Theoretical and practical reformulations by 18th-century Indian Sufis 

4 Philosophy of religion: Beyond tradition? (22 May 2024, at 15.00-16.45, Helikon A202) 

While the core of philosophy of religion as it is practised today in Western academia most certainly belongs to the tradition of European thinking, it is still a challenging to investigate the elements of this core, their embeddedness in pretheoretical and cultural assumptions as well as their application to the everchanging reality of religions. The participants of the session address the core questions of philosophy of religion proceeding from two interrelated yet still distinct theoretical perspectives. On one hand, in the search of the new insights they probe the expansion of philosophy of religion beyond its traditional limits, both conceptually (Gilbert on the Eastern philosophy) and methodologically (Tillander on literary critique). On the other hand, they reflect on the constituents of philosophical tradition itself, be it transcendentalism as way of thinking inherent to philosophy of religion
(Pöykkö’s paper), naturalism which becomes increasingly influential with the rise of cognitive science of religion (Rakhmanin’s paper), or the project of metaphilosophy as the area where philosophy of religion might get the answers to some of its essential questions through a critical inquiry of its very nature. (Visala’s paper).

Session leaders:

Panu-Matti Pöykkö, University of Helsinki, panu-matti.poykko@helsinki.fi

Aleksei Rakhmanin, University of Helsinki. aleksei.rakhmanin@helsinki.fi

Aleksei Rakhmanin: Naturalism without Metaphysics in Philosophy of Religion 

Panu-Matti Pöykkö: Varieties of Transcendental Philosophies in Philosophy of Religion 

Shad Gilbert: Irreconcilable Views on Aging and Death (a Case from Eastern Philosophies)

5 Art and media technologies in the lives of ultra-Orthodox Jewish women  

A book talk by Jessica Roda (22 May 2024, at 15.00-16.45, Saussure M128) 

In this session, Assistant Professor Jessica Roda will give a book talk on her new book For Women and Girls Only. Reshaping Jewish Orthodoxy Through the Arts in the Digital Age. (NYU Press, 2024)

Drawing on six years of fieldwork between New York and Montreal, Jessica Roda examines modern performances on the stage and screen directed by and for ultra-Orthodox women. Their incredibly vibrant Jewish artistic scenes defy stereotypes that paint these women as repressed, reclusive to their shtetl (village), and devoid of creativity and agency. The book argues that access to technology has completely transformed how ultra-Orthodox women express their way of being religious and that the digital era has enabled them to create an alternative entertainment market outside of the public, male-dominated one. Because expectations surrounding modesty, ultra-Orthodox women do not sing, dance, or act in front of men and the public. Yet, in a revolutionary move, they are creating “women and girls only” spaces onsite and online, putting the onus on men to shield themselves from the content. They develop modest public spaces on the Internet, about which male religious leaders are often unaware. The book also explores the entanglement between these observant female artists and those who left religion and became public performers. The author shows that the arts expressed by all these women offer a means of not only social but also economic empowerment in their respective worlds.

The book talk is followed by a discussion by Jessica Roda, Ruth Illman and Terhi Utriainen. The discussion is chaired by Katja Valaskivi.

Jessica Roda is an anthropologist and ethnomusicologist. She is an Assistant Professor of Jewish Civilization at Georgetown University’s Walsh School of Foreign Service and a research fellow at Herbert D. Katz Center for Advanced Judaic Studies at the University of Pennsylvania. Previously she has served as a fellow and scholar in residence at Université de Paris, Université de Tours, McGill University, the Canada Research Chair in Museum and Heritage Studies (Concordia University), the Canada Research Chair in Urban Heritage (University of Quebec in Montreal), UCLA, Columbia University (Heyman Center) and Universidade Estadual de Campinas, Brazil (Department of Anthropology). In 2014, she was selected by the Royal Society of Canada and the Science Council of Japan to participate in the WISET Program (Women in Science, Engineering, and Technology). Her first monograph Se réinventer au présent (PUR 2018) was finalist for J. I. Segal Award for the best Quebec book on a Jewish theme and received the Prize UQAM-Respatrimoni in heritage studies.

Ruth Illman is the Research Director of the Donner Institute for Research in Religion and Culture, Turku, Finland. She specializes in contemporary Jewish Studies.

Terhi Utriainen is Professor in Study of Religion at the University of Helsinki. She specializes in religion, gender, and everyday life,

Katja Valaskivi is Professor in Religious Studies and Media Research at the University of Helsinki. She specializes in media and religion.

Book talk organizers:

Ruth Illman, Donner Institute, ruth.illman@abo.fi

Terhi Utriainen, University of Helsinki terhi.utriainen@helsinki.fi

Katja Valaskivi, University of Helsinki katja.valaskivi@helsinki.fi 

6 Lived Religion in the Medieval North. Crossing Borders and Connecting Traditions (22 May 2024, at 15.00-16.45, Arkipelag B302) 

Lived religion – the focus on customs, habits and daily traditions within the field of religion – is a rapidly emerging as an analytical concept and field of research. It emphasizes lay agency in selecting and applying religious traditions – not dogma or official teaching. Within the field of medieval studies, concept of lived religion has not yet been fully advanced especially within the Nordic context. This session approaches medieval religiosity and particularly the religious practices and asks how general European/Christian cultural trends are reflected within the Nordic context? Can chronological or geographical points of transition be identified? The situation with source material is notoriously difficult especially concerning medieval Finland; this requires innovative approaches from a scholar. One of our aims is to discuss what kind of new viewpoints does “lived religion” as an analytical concept
offer to questions of religious agency and devotion in the daily life in the medieval North.

Session leader: Sari Katajala-Peltomaa, Turun yliopisto, sari.katajala-peltomaa@utu.fi

Sari Katajala-Peltomaa: Experiencing the sacred space and time in Vadstena sermons (15th century) 

Marika Räsänen: The uses of relics in Northern and Southern Europe 

Anna-Stina Hägglund: The veneration of saints seen through the lens of charter dates in late medieval Finland 

Jyrki Nissi: Material and Embodied Aspects of the Good Death in Late Medieval Northern and Southern Europe 

Saku Pihko: Moderator

7, 17, 36 Religious Heritage and Change

The session aims to address religious heritage in times of change. We want to explore themes and cases where religion and cultural heritage are (or have been) challenged or even demolished, reinterpreted, or even strengthened due to changing realities such as social, economic, technological, and environmental ones. We see the concept of religious heritage in a broad sense, including tangible and intangible heritage, such as buildings, objects or traditions used by living religious communities, or which have lost their religious meaning. Presentations dealing with religious heritage and transformation in the past, present, and possible future are welcome.

Session leaders:  

Kim Groop, Åbo Akademi University, kim.groop@abo.fi

Jakob Dahlbacka, Åbo Akademi University, jakob.dahlbacka@abo.fi

Session 1 (22 May 2024, at 15.00-16.45, Valhall D206) 

Kim Groop (Åbo Akademi University) and Jakob Dahlbacka (Åbo Akademi University): Introduction – project Changing Spaces 

Gunilla Gunner (Södertörn Univeristy and Åbo Akademi University): Royalty, Rites and Religion 

On May 6, 2023, around 400 million people watched a high-profile religious ceremony – the coronation of King Charles III and Queen Camilla. The coronation was part of an Anglican communion service presided over by the Archbishop of Canterbury and thanks to the generous broadcasting time, this religious rite drew a large audience.
The aim of this paper presentation is to discuss the coronation from a religious heritage perspective. The British ceremony offers a unique opportunity to study how royal houses interact with religion in today’s semi-secular society. From a church historian’s perspective, it is not least interesting that the ceremony, that was both old and renewed, was totally steeped in Anglican liturgy.
The event took place at Westminster Abbey in London, a site of coronation ceremonies since the 11th century. The service was packed with tangible and intangible heritage, manifested in objects, rituals, words, and music. Although an ancient ritual, it was transformed and renewed to reflect some of today’s challenges and changes. Representatives from different religious families attending the ceremony was one such change. Another was a conscious effort to reuse material objects and clothing to emphasize the importance of sustainability.

Daniel Mladenovic (Åbo Akademi): A change in tradition: Swedish royal coronations as an example 

Religion, and religious ceremonies, are not created or maintained in a vacuum disconnected from its societal contexts. On the contrary, it has often been possible to examine how new social, political, and religious ideas change the framework regarding how people practiced their religion in public. This presentation will draw on examples of how religious and political practices in Sweden have impacted the coronation ceremony which was practiced from the 16th century until the 20th century. During this time, the rise of new religious and political ideals resulted in a transformation in the coronation ritual. Regardless of how long a tradition has been practiced, or on whichever common heritage it invokes, it is always the group who upholds it and keeps the tradition alive. Therefore, since neither heritage nor religion is a static phenomenon, ceremonies are inherently susceptible to change in form and content in relation to its historical place in society. When studying changes in religious heritage or in religious practices we must therefore also widen the scope to study changes in the wider societal and political fabric of society.

Jonna Ojalammi (University of Eastern Finland): Religious (de)identification in Finnish older adults

Previous research suggests that the personal significance of religion increases with age. As older adults’ religiosity is more traditional in comparison to younger age groups, variations in their religiosity have not received much attention in research. In this paper, we present the results of our mixed-methods study exploring the personal significance of various aspects of religion for older adults from the perspective of religious (de)identification. The data include 300 questionnaire responses and 23 interviews with older adults. In our mixed-methods analysis, we used cluster analysis and template analysis. Our qualitative findings present older adults’ religiosity as ambivalent: while many aspects of religion were personally meaningful, there was religious deidentification with respect to religious institutions and some religious beliefs. In short, the interviewees did not want to identify themselves as religious persons. The quantitative data supports our qualitative findings to some extent. In this presentation, we discuss what these results may mean, especially when viewed from the Finnish cultural and historical context. 

Session 2 (23 May 2024, at 9.00-10.30, Valhall D206) 

Kristina Helgesson Kjellin (Church of Sweden Unit for Research and Analysis, Uppsala university): Post-colonial Perspectives on the Religious Heritage left by Church of Sweden Mission in Zimbabwe 

In 1903 Church of Sweden Mission (CSM) started mission work in present Zimbabwe. Through the building of mission stations, the aim was to spread Lutheran Christianity and to improve living conditions. The building of churches at the mission stations, replicating Swedish church buildings (such as Karesuando church in the north of Sweden), and the formation of church services in a way considered as ‘proper Lutheranism,’ was crucial for CSM. In this way holiness and unholiness was stated, and an order was established for proper and improper behavior. Places considered holy by the indigenous population, as well as indigenous religious expressions (for instance the playing of drums), were excluded from the Lutheranism initiated by CSM.
In this paper I discuss the religious heritage in terms of church buildings and church services that CSM left in Zimbabwe. I present how this heritage since the 1950s has been challenged and changed in various ways by both Zimbabweans and Swedes. By using post-colonial perspectives, I discuss the power dimensions involved in the defining of holy rooms and holy liturgical practices. Through the establishing of understandings of the holy/divine, the local religious life was affected, and the very understanding of what it is to be a good human being was enacted.

Stephen Kapinde (Pwani University and Polin Institute): Contested Pulpits? Shifting Trajectories of Pentecostal Spiritualities and Democratic Renewal in Post-Conflict, Kenya 

Current research on religion and democracy in the Global South lingers between complaints about the complicity of religious movements to undemocratic practices and the appraisal of some for being innovative in promoting peaceful coexistence and democratic renewals in certain countries. Most of these studies predominantly focus on the Catholic and Protestant churches with little regard for Pentecostal denominations. This interdisciplinary study draws on the complex dialectics between religion, spirituality, and democracy by repositioning the religious agency of Pentecostal churches and religious actors as political agents in the quest for democratic renewal in conflicting democracies in fragile states in Africa, particularly, Kenya after the 2007-08 post-election conflict. Primarily, the study examines how Pentecostal spirituality undermines or promotes democratic renewal in competitive Kenya’s electoral politics between 2013 and 2022. The study addresses three sub-questions. First, it investigates the religious activities pursued by Pentecostal movements in politics that aimed at promoting or undermining democratic practices and processes. Second, it theoretically analyze how Pentecostal understanding of democracy differs from other non-state actors, i.e. the civil society and, third, it examines how religious knowledge and forms of knowledge production influence the form of ‘democracy’ pursued by Pentecostal Christianity in conflicting democracies. The methods entail qualitative fieldwork with expert interviews, archival document research, and document analysis.

Anne Heikkinen (University of Helsinki): Palestinian Contextual Theology: tradition and change in turbulent political context 

This presentation proposal is based on to my doctoral dissertation project that is conducted at the University of Helsinki in 2023-2026. I research theological thinking of Munib Younan (b. 1950), who is a Palestinian Lutheran bishop emeritus and a former President of the LWF. My presentation focuses on the Palestinian contextual theology that has risen from the 1980s as a struggle for liberation by Palestinian Christian clergy and lay people. Palestinian contextual theology can be seen as form of postcolonial liberation theology. It emerges from the local Christians’ identity, religious heritage, and their roots to the Holy Land, and is strongly marked by the contemporary reality in Israel and Palestine, which stems from the establishment of the state of Israel in 1948 and and occupation of Palestinian Territories since 1967. During the last decades, the number of Palestinian Christians in Israel/Palestine has been decreasing continuously: 80 percent of the world?s Palestinian Christians are living in diaspora. Although they are about one percent of the region’s population today, they are multifaceted group and their influence in the region is significant. They are an integral part of the cultural fabric, and they actively participate in the Palestinian society and work for a just peace.

Session 3 (23 May 2024, at 15.15-17.00, Valhall D206) 

Tommy Ramstedt (Åbo Akademi): The Yoga of Silence: A Christian Yoga program practiced by members of The Evangelical Lutheran Church of Finland 

As Yoga started spreading in Finland in the late 1960s, it was regarded with general reservation by the Evangelical Lutheran Church of Finland (ELCF), with many of the clergy considering it heathen and demonic. Despite this reservation, Yoga spread especially through so-called adult education centers. The Yoga Federation of Finland promoted Yoga as exercise suitable for everyone, regardless of religion or worldview. Members of the ELCF have practiced Yoga since the 1960s, but it is more or less in the last decade that Yoga teachers to some larger visible extent have explicitly attached Christian meanings to Yoga, organizing Yoga sessions in the facilities of the ELCF. The change of Yoga practice within the ELCF has seen a dramatic shift in the last few years. Since the association The Friends of Silence, that promotes silent retreats and Christian contemplative practices, started endorsing a Christian Yoga program called Yoga of Silence in 2019, over 120 people, most of whom are ELCF-employees, have undergone Yoga teacher training. In itself, this as remarkable high number of trained Yoga teachers in such a brief timespan. This presentation explores and contextualizes the development of the Yoga of Silence and how it is understood by the practitioners.

Henrik Lindblad (Uppsala University): Dark Ecclesiastical Heritage 

This study discusses how the Church of Sweden and other actors relate to and use ecclesiastical history and cultural heritage, with the 1670s witch hunts and trials in Ångermanland as the main example. It analyses concepts and phenomena that can be called difficult, controversial or dark heritage, and describes how associated sites have become the subject of so-called dark tourism. Explanatory models are taken from the different approaches to cultural heritage described in the PhD-thesis Kyrkliga kulturarv i en ny tid (Lindblad, 2023). Can the witch trials be seen as ecclesiastical cultural heritage? Why, despite documented connections with specific priests and church buildings, are the beliefs in witches and following persecutions not included in the ecclesiastical cultural heritage narrative or in the values assessments of the churches? The mentioned witch trials, in which seventy parishioners were executed, have recently been used in ‘digital heritage journeys’ to increase the attractiveness of local destinations. The study describes the phenomenon of dark tourism in comparison with similar projects in other countries.
Finally, it discusses what the Church of Sweden’s and other actors’ use of church history and cultural heritage aims at, why certain stories and objects are selected and why some are excluded.

Carola Nordbäck (Svenska kyrkan): Blue Encounters: The Construction of Water—Human Relations in Ecclesiastical Heritage

This study examines representations of water-human relations in ecclesiastical heritage to deepen our understanding of how this relationship has evolved over time. It focuses on heritage managed by the Church of Sweden, spanning from the early 18th century to the present day. The theme of water-human interaction is underscored by the significant role of water in the ongoing climate change. There is a pressing need for interdisciplinary water research, and this study draws inspiration from emerging fields such as blue humanities (including water-focused environmental historians) and blue theology (involving water-focused ecotheologians). By introducing the concept of ”blue ecclesiastical heritage,” this study aims to broaden the scope of ecclesiastical heritage research to include investigations into water-human relations and the theological significance of water.

The study explores the following questions: What insights can a maritime perspective on ecclesiastical heritage provide about the significance of water in the Church’s interpretation of humanity’s relationship with God? How has the Church depicted people’s existential encounters with water, and how has this depiction evolved? Finally, how does the Church of Sweden utilize blue cultural heritage to interpret the theological, existential and ecological significance of water in the Anthropocene?

Jaakko Rusama (University of Helsinki): Change in Cultural Values 

In the presentation, I will discuss the nature of Finnish cultural activity and specially forms of Christian cultural activity in the context of the spiritual and social upheaval during the final years of the so-called Cold War, 1964–1993. The starting point for the temporal delineation is a cultural discussion that started with the author Hannu Salama’s work ”Midsummer Dances” (Juhannustanssit). The review ends with the economic crisis in 1993. The period marked a turning point in the social debate and in cultural values that religious communities had mostly been clinging to after the Second World War. Today we live in a time caused by this change, which is manifested e.g. in relation to individuality, mutual solidarity, equality, and justice.

My focus is to describe and analyse the change in cultural values, which was manifested internationally and in Finnish society. I will deal with central themes of social activity and Christian cultural activity, which were manifested in the activities of four key actors of Finnish Christian culture. These were the Christian Art Society, the Central Association of the Church of Finland, the Christian Cultural Association and the Christian Support Foundation for Science and Art. Looking closely at the work of these actors, it is possible to create a comprehensive picture of the challenges of Christian cultural activity in the last decades of the 20th century. There were almost 20 other actors and organisations of Christian cultural activities, but their importance was either smaller or limited in their operational concept.

I will discuss the importance of these four Christian cultural actors in the social cultural discussion from the point of view of each one’s own nature and objectives. They were active in different decades and each of them faced significant social ideological changes in slightly different ways.

I will leave ought the large spectrum of other religious groups and their cultural activities because they would significantly enlarge my presentation.

8, 18, 37, 46, 61 Religion and politics

Politics usually refers to parliamentary setting, where the primary legislative and budgetary power is wielded in a national or international context. More broadly, politics concern collective decisions and the negotiations of various interests. While European politics are secularized, religion remains in many critical political debates from Islamic veils to abortion rights and from ecclesiastical law to immigration and management of religious diversity. Some voters still base their decisions partly on religious values or questions, and certain parties frequently utilize Christian symbols or ways of speaking.

This panel invites papers addressing themes related to politics in Europe as well as beyond. The core concepts (religion, politics, and Europe) are understood broadly, and we are happy to receive submissions from various perspectives. The presentations can be empirical, theoretical, or methodological in nature. Example topics include but are not limited to: religion and party politics, religion and political activism, methodological questions in the study of religions and politics, political influence of religious actors, and political governance of religious diversity.

Työryhmän vetäjät/Session leaders:

Jere Kyyrö, Helsingin yliopisto, jjkyyr@utu.fi
Talvikki Ahonen, Helsingin yliopisto, talvikki.ahonen@helsinki.fi

Session 1: National narratives and nationalisms (24 May 2024, at 9.00-10.30, Radiatorn E101)

Marie-Elisabeth Hennings (University of Helsinki): 19^th century nationalism and the construction of a great pagan past for Finland 

19th century nationalists in Finland yearned for a pre-Swedish ancient past they could define their Finnishness with. Christianisation was tied to the Swedish ‘conquest’ and therefore seen as downfall of true Finnishness. Part of the nationalistic Volksgeist was romanticising the ‘old religion’ and blaming Christianity in general, Catholicism more specifically, for the long period of suppression under Swedish rule. The popularity and believed historicality of the Kalevala played an important role in this, as did the medieval sources that were read uncritically.
This presentation will examine how 19th century scholars (focusing on the decades 1840s-60s) who were part of the nationalist movement viewed the Christianisation of Finland and its role in the perceived end of ancient Finnish greatness. The nationalist movement was rooted in the academic circles and the important figures were often high-ranking university officials and socio-politically very influential. Main questions will be: How are the Christianisation and the preceding paganism perceived? What socio-political influence do these scholars have? How is the view on history, constructed in the 19th century, still influencing the modern perception of the Christianisation of Finland?

Giri Krishnan (Gurukul Lutheran Theological College and Research Institute, Chennai, India): ‘Hegemonic Religious Rhetoric’: Interface of religion and politics in India 

The phenomenon of the interface between religion and politics in the turn of the present millennium in the secular state of India is the focus of the intended paper.  The ‘Religious rhetoric’ in the public sphere of political arena and subsequent implementation of the ‘Hindutva agenda’ in the state institutions and governmental programs seem to have permanent scars in the secular and democratic Indian state in the twenty first century. While religious rhetoric such as ‘love jihad’ serve hatredness against minorities, the rhetoric of san’tana dharma (eternal religion) invoke the religious sentiments to unify the majority with the vested political interest. The ‘cultural nationalism’ is the tool and the social philosophy of ‘integral humanism’ (Deendayal Upadhyaya) is the agenda implemented in this era. Hence the paper focuses on the ‘religious rhetoric’ of the imperious political figures that create and maintain ‘socially constructed reality’ (Peter Berger) in India today.
By employing the poststructuralism methodology, the paper seeks to bring out the interplay between religion and politics in Indian context, and address the following questions: How does the ‘religious rhetoric’ such as ‘Rama R’jya’ (Kingdom of Rama), the ideal egalitarian society, envisioned by the nationalists (Gandhiji) in the pre-independent India turn out to be religious and political tool for implementing majoritarian Hindutva agenda in the contemporary India? In what way the religious rhetoric of political actors polarise the Indian community within the subcontinent and in diaspora, affecting the minorities like Christians in the twenty first century?

Giri Krishnan (Gurukul Lutheran Theological College and Research Institute, Chennai, India): Trajectories of Animal’s Perspectives in Hindu Religious Tradition

Dynamics of human-animal relationships in religious sphere is as old as the Hindu tradition in India. Hindu religious literatures and tradition bear witness to the sacredness and rituals associated with the animals, humans and natural phenomena. In Śruti (Primary texts – Vedas) and Smṛti (Secondary texts) literatures, and in subsequent Hindu tradition one may identify personification of natural phenomena as divine such as Surya (the sun deity) and Indra (Thunder God), and the divinization or sacralization of animals like cow and bull. This research attempts to identify select ritualistic and mythical aspects of animals in Hindu literature and highlight how perspectives of animals are formed and shaped in Hindu tradition. The study subsequently aims to bring to light how the religious significance of these animals play a major role in the power dynamics in the socio-political and economic spheres of contemporary India. For instance, how an animal ‘cow’ that was part of domestic use, ritualistic sacrifices and food to entertain the guests, gradually evolved into gain god-like status to acknowledge it as ‘Gau Mata’ (lit. Cow Mother) in Hindu religious tradition, and then turned out to be a political weapon, popularly known for ‘beef politics’ that prohibits cow-slaughter and creation of Gau Rakshak (cow vigilant group), to spread hatred against the minorities (Muslims and Christians) and unite the majority (Hindus) with the vested interest for political mileage but at the cost of national integration, communal harmony, and economic impact in India. This study, hence, intent to deal with the trajectories of animal’s perspective in Hindu religious tradition while engaging with the dynamics of human-animal relationship, which is constantly changing, in Indian context.

Session 2: National narratives and nationalisms (22 May 2024, at 15.00-16.45, Westermarck C101)

Miro Leporanta (University of Helsinki): Orthodoxy and Territorial Memory: ’Golden Past’ Narratives in European context 

Serbia, Russia, Greece, Cyprus, and Georgia – all these countries share the influence of the Orthodox Church in both their past and present. Additionally, each of these states holds a concept of a ’golden past,’ often taken away from them in the form of significant territorial losses. In Russia, it is Ukraine; in Serbia, Kosovo; in Greece and Cyprus, disputes with Turkey; and in Georgia, lost territories in the Caucasus. In this presentation, I will compare the perceptions of these Orthodox countries regarding how these ’lost territories’ have affected and continue to influence the understanding of their significance within the Orthodox churches. Furthermore, I will examine how these perceptions are politically conveyed through collaboration between the state and the churches.
This topic has been relatively underexplored theologically, despite Ukraine’s prominent role in Russian history, emphasized during conflicts due to its mythical importance to Orthodox Christianity and pan-Slavic ideals. The Serbian Orthodox Church considers Kosovo a mythical region sacrificed first to the Ottomans and then to the West in the hopes of a heavenly Serbia. Greece and Cyprus perceive themselves as authentic representatives of the Eastern Mediterranean cultural heritage, with their disputes with Turkey seen as a continuation of the struggle between Christianity and Islam. Both religious institutions and political bodies propagate these narratives.
The presentation delves into the reasons and consequences of these perceptions and proposes ways to interpret and address this theme scientifically. This aims to offer new perspectives on the historical and cultural context of these Orthodox countries, particularly in how they navigate these issues through the collaboration of political and religious institutions

Björn Vikström (Åbo Akademi): The religious other: a time-less threat or an outdated alien? 

The liberating and healing effects of narrating are often taken for granted regarding traumatic events both on a personal and on a societal level. Narratives may, however, also have the function of preserving prejudices against other peoples and groups. This is the case especially regarding narratives that are considered foundational for the self-understanding of a nation, a religious community or a political movement.
In these kind of narratives, there are at least two different conceptions of time. On the one hand, the “other” is considered to remain the same through history; a constant threat to the Nation or to the own religious community, which is often portrayed in a nostalgic fashion. On the other hand, the “other” may be characterized as unable to adjust to the changing historical, moral and cultural circumstances of the modern society. The political landscape of Europe provides several examples of populist nationalist political parties that apply one or both of these strategies in their negative stance towards for example Jews or Muslims. 
In my presentation, I aim to apply Paul Ricoeur’s reflection on time and remembering when analyzing the function of these different conceptions of time and othering in religiously motivated nationalism.

Heta Hurskainen (Itä-Suomen yliopisto): Kirkon ja politiikan ero? Pappisvihkimykset ja Inkerin kirkko syksyllä 2023 

Viiden luterilaisen kirkon piirissä toimivaan järjestöön kuuluvan miehen vihkimykset Inkerin kirkossa syksyllä 2023 aiheuttivat pitkään jatkuneen mediahuomion. Media huomio kiinnittyi kahteen näkökulmaan: kysymykseen sukupuolten tasa-arvosta kirkossa ja kysymykseen vihkimysten poliittisesta luonteesta, vihkimykset käytiin hakemassa sotaa käyvältä Venäjältä. Vihkimykset olivat myös ensimmäinen tapaus, jossa luterilaisuus joutui kriittisen tarkastelun alle Ukrainassa käytävän sodan vuoksi. Aiemmin media on keskittynyt ortodoksisen kirkon ja erityisesti Venäjän ortodoksisen kirkon rooliin liittyen Ukrainan sotaan.
Tämän esitelmän tarkoituksena on perehtyä tapahtumien uutisointiin ja erityisesi vihittyjen viiden miehen lehdille antamiin haastatteluihin sekä näiden miesten taustayhteisöjen argumentointiin vihkimyksen taustoista, perusteista ja poliittisesta luonteesta. Millä tavalla vihkimysten ei-poliittisuutta tai poliittisuutta perustellaan? Millaisia arvoja vihkimysten takana kerrotaan olevan? Miten nämä ovat yhteydessä Inkerin kirkon edustamaan arvomaailmaan? Millaisiin kansainvälisiin, kirkollisia toimijoita arvokysymyksissä yhdistäviin, kehityskulkuihin argumentointi liittyy?
Näiden kysymysten avulla tarkoitus on nostaa esiin sekä tapauksen suomalaiset, kansalliset erityispiirteet, mutta myös liittyminen laajempiin kansainvälisiin kehityskulkuihin, joita ei vielä olla juurikaan tarkasteltu suomalaisessa kontekstissa.

Session 3: Political activism (24 May 2024, at 14.45-16.15, Radiatorn E101)

Didem Unal Abaday (University of Helsinki): Muslim Feminist Activism in the Face of the Islamist Populist Rule in Turkey 

This article examines the ways in which Muslim feminist activism displays the potential to challenge and transform unequal gender and intersectional hierarchies and emerges as an alternative to the religio-conservative, familialist agendas of the Islamist populist rule and anti-gender civil society actors in contemporary Turkey. It looks at how Muslim feminists unpack the strategic utilization of the intertwined tropes of gender, Islam, and culture as instruments of legitimizing right-wing populist agendas coupled with anti-gender perspectives. At political moments where right-wing populist agendas increasingly politicize Islam and gender to enact a particular understanding of self-other relations in and across national contexts, Muslim women’s critical pious agency gains prominence in contesting the exclusionary processes of this racializing and civilizationalist political discourse. Yet, the question as to how politics of intersectionality and Muslim belonging are incorporated into and/or dismissed from feminist mobilization against the current anti-gender backlash in Muslim majority contexts is rarely studied. Within this frame, this article discusses the ways in which Muslim feminist activism develops new strategies and tactics to respond to the growing threats against gender-equal democracy, while invoking a transformative coalitional politics in terms of bridge-building processes on the Islamic-secular axis.

Robin Isomaa (Åbo Akademi): Atheist Politics on YouTube 

While surveys of self-identified atheists in the United States and Great Britain has revealed them to be more likely to hold left-of-center political views than their religious peers, research into the so-called new atheism movement has characterized its politics, particularly its social politics, as more conservative and reactionary.
Drawing from a sample of 63 atheist YouTube channels, observed over three and a half years, this paper explores the ways in which YouTube atheists, who exist somewhere in-between lay atheists and atheist elites, discuss politics: which topics do they cover and how are these topics framed?
The analysis reveals that atheist YouTubers cover a variety of political topics, from gender and sexuality to healthcare access, COVID-19 policy, and elections. Political issues are typically framed in relation to religious actors, often as responses to Christian influencers promoting purity culture, churches protesting COVID restrictions, or the conservative Christian politicians. With few exceptions, they largely reject the politics of the new atheists, advocating for progressive social justice causes such as gender equality and LGBTQ+ rights. While progressive politics are often constructed as atheistic politics, both in a descriptive and normative sense, there is some ambiguity regarding the management of atheist political disagreement.

Nuusa Niskala (Helsingin yliopisto): The Ideology of Christian Anarchists – A Holistic Approach to the Relationship between Religion and Politics 

I am writing a dissertation on the lived political theology of Christian anarchists in the 21st century. My research situates Christian anarchism within the framework of liberation theologies and radical contextual theologies. My research outlines how religious and political identity combine to form an ideology through which individuals seek to transform the society around them, and what kind of lived theology emerges from it. My data is empirical and consists of interviews with Christian anarchists.

Session 4: Freedom of religion and human rights (23 May 2024, at 9.00-10.30, Westermarck C101) 

David Huisjen (University of Helsinki): Defining freedom of religion as a basic human right 

Freedom of religion, or religious liberty, is one of the most essential elements of basic human rights, as understood according to the United Nations? Universal Declaration of Human Rights and international conventions agreed thereafter. That being the case, it is rather surprising how little consensus there is in the world as to what forms of religious expression this freedom should entitle a person to exercise, and on what ethical basis such a right can be claimed. Based on my recently completed doctoral dissertation, this paper explores three broad alternatives in terms of foundations for freedom of religion as a basic human right, as understood in western liberal democratic societies of the twentieth and twenty-first centuries: the Thomist paradigm, the Lockean paradigm and the human dignity paradigm. On these bases it then considers what sort of practical ethical issues might be decided through appeal to freedom of religion as a basic human right.

Jere Kyyrö (University of Helsinki): Banal or non-banal? Legitimate and non-legitimate religion in Finnish parties platforms in the 2000s—2020s 

This paper looks at the political discourse of parliamentary parties’ political manifestos and platforms. In what kinds of frames are religious traditions and other worldviews defined as legitimate and non-legitimate? What kind of background variables of the parties and the particular religious traditions that are discussed, correlate with and predict the selection of a frame?  

The primary frames of legitimation are connected to forms of religious freedom: protecting and denying religion’s special status and equality; religion as public utility; values and culture; threat and governance; and neutral presence. The background variables that the presence of these frames are contrasted with are the parties’ age, number of seats and position on GAL-TAN and Left-Right scales; the type of platform; and whether the discussed religious tradition is Christianity, Islam or referred to as generalized religion or worldview. Finally, the relation of the different frames is discussed with the theoretical concept of banal religion.  

A general finding relating to these wider frames is that the freedom and rights is discussed on a more general level (by referring to religion or worldviews in general, or by mentioning several religious traditions) and the sociocultural embeddedness (public utility, values and culture) mentions more often Christianity-related keywords. Islam is mostly often mentioned in the security and governance frame. These findings underline the banal and ubiquitous presence of Christianity, which can be used as a resource for politicizing religion. Legitimating Christianity through its sociocultural embeddedness (by claiming it is connected to values and culture or that it works as public utility) is less politically divisive than protecting its special status. 

Session 5: Disaffilitiations and conversions (23 May 2024, at 15.15-17.00, Westermarck C101)

Muhammad Tayyab (University of Helsinki): Devotion & Dissent: Muslim Religiosity, attitudes, and experiences of deconverts 

My research delves into integration outcomes and attitudes among Finnish Muslim immigrants, and the lived experiences of ex-Muslims in Finland and wider Europe. I will achieve this research objective through three peer-reviewed journal publications.
In Study-1, I explore the interplay of literal/symbolic religiosity, liberal/conservative morality, group salience, & social integration outcomes of language proficiency, social networks, & civic engagement among Muslim immigrants in Finland. I employ Latent Class Analysis to identify Latent Profiles among Muslims based on the combination of the aforementioned variables and, using multiple regression analysis, work to see which best delivers integration success. 
In Study-2, I examine among Muslims of Finland the relationship between Literal Religiosity & attitudes towards specified Personal Freedoms, like blasphemy, apostasy, and homosexuality, and out-groups who partake in these freedoms. I examine the relationships using multiple regression analysis. I also test whether literal Islamic religiosity predicts decreased endorsement of personal freedoms and negative attitudes towards the given out-groups and whether this relationship is moderated by liberal morality. 
In Study-3, I understand the lived experiences of closeted ex-Muslims. I interview the participants and thematically analyse transcripts. I explore the impact of leaving Islam on potential feelings of isolation, identity concerns, social pressures, and more.

Helmi Halonen (Helsingin yliopisto): Definitional Border Control in the Assessment of Religion-based Asylum Claims 

Existing scholarship on the governance of religion has highlighted how European state authorities define the relationship between religion and society through legal regulation of religious activities, and how this kind of boundary work is mainly geared towards regulating migrant religiosity and informed by populist discourses on Islam. Much of this research has focused on political debates about the visibility of religion in the public sphere. But state regulation and governance of religion also happens in the much more opaque context of administrative decision-making. These processes take place behind closed doors and without an audience, but likewise participate in shaping what counts as legitimate or acceptable religiosity. In this paper, I discuss the assessment of religion-based claims for asylum as a site where defining ‘religion’ in a particular way legitimises particular claims of religious persecution and delegitimises others, directly informing residence permit decisions and thus serving as an instrument of border control. Drawing from an extensive data set of asylum case files obtained from the Finnish Immigration Service, I argue that this process also contains subtle negotiations about the role of religion in society, and effectively naturalises secular configurations of religion as a private matter.

Tiina Parkkinen (Helsingin yliopisto): Uskonnottomat nuoret aikuiset ja heikentyvä suomalainen kulttuurikristillisyys 

Nuoret aikuiset ovat avainväestönosa suomalaisen uskontosuhteen muutoksessa, jossa näkyy uskonnottomuuden tavallistuminen ja kulttuurisen uskonnon heikentyminen. Demerathin (2000) kulttuurisen uskonnon käsitteellä viitataan löyhään uskonnollisuuteen, jossa uskontoon kiinnitytään kulttuuriperinnön vuoksi ilman uskoa tai uskonnon harjoittamista. Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa on puhuttu myös kulttuurikristillisyydestä. Määrällisen tutkimuksen perusteella uskonnottomat nuoret aikuiset suhtautuvat muuta väestöä kriittisemmin evankelis-luterilaisen kirkon asemaan valtiossa sekä ilmentävät vähemmän kansallisylpeyttä. Ongelma on, ettemme tiedä tarkemmin, mitä he ajattelevat kristillisestä kulttuuriperinnöstä, suomalaisuudesta ja isänmaallisuudesta. Samalla kysymykset kristillisen perinnön asemasta ja suomalaisuuden merkityksestä ovat läsnä myös poliittisessa keskustelussa. Tekeillä olevaan väitöskirjaani pohjautuvassa esityksessä tarkastelen laadullisella lähestymistavalla uskonnottomien nuorten aikuisten uskontosuhdetta keskittyen siihen, miten he suhtautuvat kristilliseen kulttuuriperintöön, suomalaisuuteen ja kansallisylpeyteen. Aineistoni koostuu 18-35-vuotiaiden uskonnottomien virikehaastatteluista (n=30). Tähänastisen temaattisen analyysin perusteella heidän suhteensa näihin kysymyksiin on monitahoinen. Vaikka kristillistä perintöä on mahdollista arvostaa, uskonnottomat näkevät kielteisenä sen käytön esimerkiksi maahanmuuttoa vastustavassa politiikassa. Samoista syistä he kokevat asemoitumisen suomalaisuuteen ja kansallisylpeyteen hankalina. Yhtäältä suomalaisuutta on mahdollista ottaa haltuun, toisaalta siihen otetaan etäisyyttä maailmankansalaisuutta ilmentäviä näkemyksiä korostaen. Nykyistä monipuolisempi ymmärrys uskonnottomien nuorten aikuisten näkemyksistä on mahdollisuus monipuolistaa käsitystä kulttuurisen uskonnon heikentymisprosessista sekä sen mahdollisista poliittisista vaikutuksista.

9 The Book of Isaiah in Judeo-Christian Borderlines (22 May 2024, at 15.00-16.45, Simone Weil M134)

The Book of Isaiah became most cited and most actively interpreted book of the Old Testament in early Christianity. The Christian interpretation, which reads the Gospel foreshadowed in this prophetic book, did not however start from scratch, but is in many way dependent upon the early Jewish reception of the same book. This project focuses on the relationship between the early Christian interpretation of the Book of Isaiah and the reception history of the same in the early Judaism, an aspect which has received only little attention in earlier scholarship. Besides showing in which way the Jewish reception influenced the Christian one, and how these interpretive themes continued their way in the early Church, it leads also to a deepened understanding on the development of anti-Judaic theology in early Christianity and how signs of this new confrontation is visible in the Jewish exegesis of the rabbinic era.

Session leaders:

Antti Laato, Åbo Akademi University, antti.laato@abo.fi

Sven-Olav Back, Åbo Akademi University

Pekka Lindqvist, Åbo Akademi University

List of presenters and their topics :

Stefan Green: Isa 65-66

Simon Johansson: Isa 11

Anni Maria Laato: Isaiah in Tertullian

Antti Laato: Isaiah in Early Christianity

Topias Tanskanen: Isaiah in Aphrahat

10 ”Hätä ei lue lakia”: eettisiä, oikeudellisia ja poliittisia näkökulmia äärimmäisessä hädässä (22 May 2024, at 15.00-16.45, Goethe L104)

Sanonnan ”hätä ei lue lakia” varhaishistoria juontaa juurensa jo antiikista. Keskeinen kysymys oli, miten tulisi toimia äärimmäisessä hädässä eli tilanteessa, joka uhkaa elämää ja olemassaoloa? Kristillinen käsitys velvoitti suojelemaan elämää, mutta entä jos se edellytti moraali- ja oikeusnormien rikkomista? Keskiajan kirkko-oikeudessa ja teologiassa kehitettiin äärimmäisen hädän prinsiippi, jonka mukaan yksilöllä oli henkensä pitimiksi velvollisuus, mutta myös subjektiivinen oikeus ottaa toisen omaa syyllistymättä varkauteen. Tällöin hätätila ymmärrettiin poikkeustilana, jossa luonnonoikeudellinen yhteisomistus syrjäytti yksityisoikeudellisen omistusoikeuden ja suojasi haavoittuvassa asemassa olevan elämää. Prinsiippi kirjattiin myös monien maiden maalliseen lakiin. Työryhmän esitelmissä tarkastellaan, miten äärimmäisen hädän prinsiippiä tulkittiin ja sovellettiin erilaisissa moraalisissa, oikeudellisissa ja poliittisissa yhteyksissä antiikista uudelle ajalle.

Työryhmän vetäjä:

Virpi Mäkinen, Helsingin yliopisto, virpi.makinen@helsinki.fi

Esitelmänpitäjät ja aiheet:

Ritva Palmén: Islaminuskoiset palkkasotilaat kristittyjä puolustamassa

Katja Tikka: Äärimmäisen hädän ilmentymiä 1400-1600-luvun tuomiokirjoissa

Virpi Mäkinen: Köyhän oikeus ruokaan: modernin toimeentulo-oikeuden juurilla

Heikki Haara: Oikeus säilyä hengissä ja omistusoikeudet äärimmäisen hädän periaatteen näkökulmasta 1600-luvun luonnonoikeusajattelussa

12, 21 Institutum Judaicum Aboense Session: Jewish Studies in Finland Today

This session focuses on the present day research in Jewish studies in Finland. Within the frame of this session, the definition Jewish studies is understood in the broadest interdisciplinary sense. The breadth of the academic study of Judaism becomes visible in the fact that the presentations deal with topics ranging from antiquity to present day as well as from textual studies to aspects of lived religion, without forgetting the always topical study of antisemitism. Institutum Judaicum Aboense is an institute for Jewish Studies at Åbo Akademi University.

Session leaders:

Pekka Lindqvist, Åbo Akademi University/Institutum Judaicum Aboense, pekka.lindqvist@abo.fi

Riikka Tuori, University of Helsinki

Session 1 (23 May 2024, at 9.00-10.30, Simone Weil M134) 

Topias Tanskanen (Åbo Akademi): Old Testament Pseudepigrapha in the Borderlines of Jewish Studies 

Jewish studies in modern academia is defined very broadly, and this session is no exception. As a researcher of early Jewish texts which have mostly survived via Christian transmission, the question of the Jewishness of the texts needs to be reflected.
The Old Testament Pseudepigrapha, such as the Jubilees, 1 Enoch, Testaments of the Twelve Patriarchs, Life of Adam and Eve or Ascension of Isaiah illustrate the problem. In the history of research, all of these texts have been labelled as ancient Jewish texts (and are included in the German series Jüdische Schriften aus hellenistisch-römischer Zeit). Subsequently, especially during the heyday of redaction criticism, scholars began to take the Christian transmission seriously and asked whether the Christians redacted the originally Jewish works, and whether the original could be reconstructed when the “Christian” elements are erased. This has been the case especially with the three last mentioned works. In recent times, scholars have started to ask whether it is possible to distinguish between Jewish and Jewish-Christian works when the borderlines were still open. In this paper, these problems as well as some others relating to the Jewish nature of the texts are illustrated mostly via the history of research.

Jarmo Juntumaa (Åbo Akademi): Antonius Margaritha as Luther’s head turner in the Jewish question 

In the 1520s, Luther had awakened to the Jewish question and wrote the essay “Dass Jesus Christus ein geborener Jude sei” and felt it his task to convey the correct image and interpretation of Christianity to Jews as well. This task awakened in him an awareness of the Jews’ poor treatment as well. They were treated as if they were gypsies or dogs. And it was Christians who were involved. There was a contradiction that burdened Luther. In Luther’s eyes, the Christian world was now itself to blame for the situation of the Jews and their rejection of Christianity.
Young Luther sought purposefully to encounter the Jews in a new, humane way. What changed this attitude, which is also exemplary and admirable from a contemporary perspective? Why did he two decades later become a hater of the Jews and a figure whose deeds we still wonder and whose reality we find difficult to accept as part of our Lutheran history? There are many reasons behind Luther’s attitude and change of mind. I will not address all of them, but in this context, I will raise the influence of one of his contemporaries, the former rabbi Antonius Margaritha, who had converted to Christianity. Margaritha was the son of a Regensburg rabbi and his grandfather had served as president of the Prague rabbinical court. In 1530, Margaritha published a harsh book about Jewish synagogue rituals and Kabbalistic superstition. Luther refers to this book in his work “Vom Schem hamphoras” in several places. It seems that the book had a central role in the development of Luther’s condemning and hateful attitudes.

Karin Kallas-Pöder (Helsinki University): Hasidic interpretation of the world. The case of Rabbi Mordecai Joseph Leiner 

Mordecai Joseph Leiner (1800-1854), the founder of Izbica-Radzyn school of Hasidism, is often considered to be one of the most radical and original Hasidic thinkers. He has earned these titles through his deterministic theology according to which everything takes place according to God’s will. In my doctoral dissertation I examine how deterministic theologies envision human life within deterministic framework. In the study of Leiner, I have analyzed what he believes to be the effects of the deterministic understanding of the world. I will demonstrate that Leiner’s claim that all happens by divine will leads him to a mode of living that is deeply introspective and interpretive. As he draws a distinction, even a contradiction, between appearances and truth, he guides his disciples to live interpretive life where the meaning of divine will must be discerned always and everywhere. Although the argument that discernment (berur) must have central role in Jewish life is not in itself original, the details of this act of discernment have been understudied. I will focus on Leiner’s ideas on interpreting nature or physical reality, which entails his implicit polemics against emerging natural sciences, and his instructions to see the world with a “good eye.”

Session 2 (23 May 2024, at 10.45-12.30, Simone Weil M134) 

Olli Saukko (Helsingin yliopisto): Intersectionality in Tikkun and Commentary within the framework of Obama era culture wars 

Intersectionality began to enter mainstream in American social discourse in the end of Obama presidency. How did two Jewish opinion magazines from different ends of ideological spectrum, neoconservative Commentary and Tikkun on the liberal left, address this phenomenon? Based on a doctoral dissertation project titled “American Jewish perspectives on the culture wars during the Obama era”, the presentation focuses on the discourse concerning the emerge of intersectionality, which was one of the key elements of the culture wars that took place – mostly online – during the mid-2010s.
Intersectionality is built on the idea that different elements of identity, namely gender, race and sexual orientation, all have effects together and separately on what kind of position a person has in the society, how marginalized they are or how much their voice is heard in societal discussions. The presentation shows how the political outlooks of the magazines affected the ways in which intersectionality was embraced, rejected or questioned in their writings. Additionally it offers analysis on how the Jewish background and profile of both publications affected their approaches to the topic.

Dora Pataricza (Åbo Akademi University): Rituals of farewell: Finnish Jewish burial customs 

Finland may often be regarded as distant from Jewish life. Nevertheless, the country has rich Jewish traditions and unique Jewish communities, serving as a central hub for various organizations and offering a platform for members with diverse interests from birth to death. Limited sources exist in the study of Finnish Jewish burial customs. However, within the project led by Ruth Illman (2018-2021), titled ”Boundaries of Jewish Identities in Contemporary Finland,” interviews have been conducted with members from Helsinki and Turku. Their responses provide valuable insights into the customs surrounding death and burial practices. This paper explores Jewish burial customs in Finland, focusing on pre- and post-interment rituals at cemeteries, homes, and synagogues. The Jewish burial society (Chevra Kadisha, lit. holy society) oversees swift burials, with the association playing a vital role in the Finnish Jewish community. The burial process begins with ritual cleansing, called tahara (purification). Burials take place promptly, within a day or two, in one of the two dedicated Jewish cemeteries in Helsinki and Turku, managed by the Chevra Kadisha. This paper highlights the comprehensive rituals accompanying the journey from life to rest within the Finnish Jewish community.

Mercédesz Czimbalmos (Åbo Akademi University): ”This explains that she survived the Holocaust” – Online Antisemitism in Finland 

An increasing body of research shows that the amount of antisemitic content online and on social media is constantly increasing, and that Jews encounter antisemitism most directly on social platforms. According to a recent research on antisemitism and discrimination against Jewish individuals in Finland, antisemitism online and on social media has also increased in the country in the recent years. The goal of this study is to characterize online antisemitism in Finland, by showcasing examples of various manifestations of the phenomena on mainstream and non-mainstream social media channels, as well as online portals and message boards. In addition, the the study will also reflect on how Jewish individuals in Finland cope with and counter online antisemitism.

13 Katolista kirkkoa koskevat salaliittoteoriat murrosaikoina (23 May 2024, at 9.00-10.30, Saussure M128) 

Katolinen kirkko on historiansa aikana ollut monenlaisten salaliittoteorioiden kohteena. Suurimmaksi osaksi ne ovat kohdistuneet luonnollisiin tapahtumiin kuten paavien kuolemiin, paavinvaaleihin, kirkon poliittiseen vaikutusvaltaan, jesuiittojen tai muiden kirkon järjestöjen toimintaan, Vatikaanin pankkiin jne. Oma lukunsa ovat salaliittoteoriat, joissa selittävänä tekijänä on jonkinlainen yliluonnollinen elementti. Tässä työryhmässä tarkoituksena on keskittyä salaliittoteorioihin, jotka ovat syntyneet erilaisina kirkon murrosaikoina, kun kirkko on ollut muutoksen partaalla.

Työryhmän vetäjä: 

Ossi Korpi, Turun yliopisto, ossi.korpi@utu.fi

Jukka Raunu: Kardinaali Jorge Bergoglion toimet Argentiinan sotilasjuntan aikana ja siihen liittyvät konspiratiiviset syytökset 

Juha Ahosniemi: Transitio paavi Benedictus XVI:stä paavi Franciscukseen ja sen aiheuttamat salaliittoepäilyt 

Ossi Korpi (Turun yliopisto): Pakanallinen Vatikaani? Katolisten symbolien tulkintaa salaliittoteoriablogeissa 

Teknologiset murrokset tuovat mukanaan haasteita uskonnollisille organisaatioille. Tällainen on ollut myös viimeaikainen siirtymä nopean tiedonsiirron maailmaan, jossa kuvalla on ennennäkemättömän korostunut merkitys. Jos painokoneiden yleistyminen joudutti Martti Lutherin ajatusten leviämistä reformaation aikaan, olemme tällä vuosituhannella saapuneet tilanteeseen, jossa lähes jokaisella on välineet haastaa julkisesti katolisen kirkon näkemyksiä – ja saada seuraajia.
Esityksessäni käsittelen salaliittoteorioita, joiden mukaan katolisen kirkon käyttämät symbolit vihjaavat kirkon todellisesta uskonnollisesta alkuperästä. Esimerkiksi IHS-monogrammissa, monstransseissa ja paavin hiipan muodossa on nähty yhteyksiä muinaisiin babylonialaisiin ja egyptiläisiin uskontoihin, joita Vatikaanin väitetään edelleen harjoittavan. Salaliittoaiheista materiaalia levittävillä verkkosivuilla tällaisia väitteitä perustellaan usein osoittamalla visuaalisia samankaltaisuuksia kuvista. Symbolien vastaluennan avulla rakennetaan samalla suurempaa historiallista kertomusta, jossa katolinen kirkko näyttelee osaa maailmanlaajuisen eliitin juonitteluissa. Esitykseni liittyy tekeillä olevaan väitöskirja-artikkeliini, jossa tutkin suomalaisten salaliittoteoriablogien historianarratiiveja ja niihin liittyvää henkisyyttä.

14 Islamic Law in Modern Times: Change and Reform (23 May 2024, at 9.00-10.30, Camera Obscura E201) 

This panel discusses the workings, potentials, and challenges of Islamic law in modern times where Muslims are citizens of nation-states and inhabit heterogeneous and vastly changing world. Two broad questions guide the four presentations: 1) How can Islamic legal tradition engage with the changing realities and needs of modern Muslims, whether as a guiding framework for state policies and laws in Muslim majority contexts, or as form of interpretive knowledge that informs religious and societal discourses? and 2) How has the question of reform as an approach and perspective towards Islamic law been addressed in scholarly debates and what insights can be drawn from these engagements? 

The four presenters engage with these questions through four different studies. The first presentation will tackle the relationship between Quranic ethics and Islamic law and will show how systematic inquiry into former is relevant to the question of reform in the latter. The second question will examine how selected Islamic feminist scholars critically engage with epistemological and methodological questions in Islamic legal tradition with regard to doctrines on marriage, divorce, and parenting. The third presentation will shed light on how juristic modes of reasoning work in the modern context of institutional fatwas, focusing on the theme of birth control, family planning, and the fatwas issued by Dar al-Ifta in Egypt. The fourth presentation will address how classical Islamic jurisprudence can be a conceptual resource for tackling new questions such as the ethical and legal permissibility of animal experimentation.

Session leader:

Mulki Al-Sharmani, University of Helsinki, mulki.al-sharmani@helsinki.fi

Presenters:

Amira Abou-Taleb: Examining The Relationship Between Quranic Ethics and Islamic Law

Mulki Al-Sharmani: An Islamic Feminist Rereading of Islamic Legal Tradition

Siiri Karjula: A Juristic Perspective on Modern Contraceptives: Modes of Reasoning in the Fatwas of Egyptian Dar al-Ifta 

Muhammad Mustaqim bin Malek: An Integrated Approach to Animal Experimentation in Islamic Jurisprudence

15 The Religion and Social Exclusion

Åbo Akademi Centre of Excellence in Research 2024-2028 (23 May 2024, at 9.00-10.30, Voltaire M127) 

This session presents the new Åbo Akademi University Centre of Excellence in Research Religion and Social Exclusion: A Cross-Cultural Approach and New Methodology (RELEX, 2024-28).

Session leaders:

Peter Nynäs, Åbo Akademi University (peter.nynas@abo.fi)

Marcus Moberg, Åbo Akademi University (marcus.moberg@abo.fi)

Peter Nynäs: RELEX-CoE presentation and overview 

The RELEX CoE aims to investigate the religious and/or non-religious outlooks and values of young adults who are subjected to different forms of social exclusion on a cross-cultural and cross-national scale and to develop and operationalize a new mixed-methods framework specifically designed for the purpose. This presentation provides a general presentation and overview of the CoE, including its background, main aims, and expected results.

Marcus Moberg: Researching the interplay between religion, values, and social exclusion 

Social exclusion constitutes a multidimensional phenomenon that includes several and mutually reinforcing cultural, political-legal, and social-structural dimensions, which effectively work to disengage a segment of the population from recourses and provisions vital to their quality of life. Religion constitutes a particularly neglected factor in extant scholarship on social exclusion. Although religion can provide socially excluded people with recourses for coping with experiences of inadequacy, stigma, or cultural prejudices, people can also become socially excluded because of their religion, and religious arguments can be used to justify the social exclusion of particular groups. In addition, experiences of social exclusion might also motivate a stronger engagement with religion on the part of individuals or, alternatively, result in estrangement and disengagement from religion. This presentation outlines how religion has figured in social exclusion scholarship in the past and how the RELEX CoE aims to advance the state of art of research in this field.

Linda Annunen: RELEX scope and cases 

This presentation provides a general overview the main research contexts and cases focused in the RELEX CoE. RELEX conducts research in the socio-economically, culturally, and religiously different national contexts of Finland, Ghana, India, and Peru. In each national context, the investigation focuses on the religious and/or nonreligious outlooks and values of persons subjected to social exclusion due to: 1) imprisonment; 2) ethnic/indigenous minority position; and 3) identification as LGBTQI+. These cases constitute widely recognized, but comparatively very different, forms of social exclusion. This presentation outlines the main peculiarities and challenges of each context and case.

Karoliina Dahl: RELEX research design and mixed method framework 

This presentation provides and overview of the main building blocks of the RELEX research design and methodological framework. This includes extensive background research in relation to each case in each national context and the development of easily comprehensible research instruments supported by audiovisual aids. The presentation provides a brief explanation of the instruments employed and the types of data they are able to generate: targeted survey, 10-item Portrait Values Questionnaire, and the Faith Q-Sort.

16 Länsimainen buddhalaisuus osana ylirajaisia virtauksia (23 May 2024, at 9.00-10.30, Arkipelag B302)

Perinteisissä klassillisen filologian, historiantutkimuksen ja uskontofenomenologian tutkimusotteissa korostuu buddhalaisuuden ymmärtäminen sen omista kielellisistä, kulttuurisista ja kokemuksellisista aineistoista ja lähtökohdista käsin. Buddhalaisuus on kuitenkin aina – ja korostuneesti 1800-luvulta lähtien lännessä – muovautunut osana moninaisia ylirajaisia virtauksia. Lukuisilla uskonnollisilla, poliittisilla, tieteellisillä, taiteellisilla ja ruohonjuuritason liikehdinnöillä on ollut osansa buddhalaisuuden opillisten tulkintojen ja harjoitusperinteiden muutosprosesseissa. Kutsumme sessioon puhujiksi tutkijoita, jotka tarkastelevat nykyaikaisen länsimaisen buddhalaisuuden syntyä ja kehitystä erilaisten ylirajaisten virtausten leikkauspisteessä. Nämä tutkimukset haastavat buddhalaisuuden perinteisiä tutkimuksellisia painotuksia ja asemoivat buddhalaisuuden tutkimusta osaksi ajankohtaisia tieteidenvälisiä keskustelunaiheita.

Työryhmän vetäjät:

Mitra Härkönen, Helsingin yliopisto, mitra.harkonen@helsinki.fi

Johannes Cairns, Helsingin yliopisto, johannes.cairns@helsinki.fi

Kaisa Tolvanen (Tampereen yliopisto): Buddhalaisuuden ja kristinuskon vuorovaikutuksen tutkiminen ja sen haasteet 

Esitelmäni käsittelee Tiibetin buddhalaisuuden ja kristinuskon elettyä vuorovaikutusta lähetystyön kontekstissa 1800-luvun lopulta alkaen. Suomalaiset lähetystyöntekijät elivät vuosikymmeniä Himalajalla rinnakkain paikallisväestön kanssa, joka kuitenkin omaksui hyvin vähän lähetystyöntekijöiden uskonnollista sanomaa. Sen sijaan vuorovaikutusta tapahtui mm. koulunkäynnin ja sairaanhoidon yhteydessä. Lähetystyöntekijät toivat Himalajalle myös uusia viljelykasveja sekä käsityötaitoja.
Vuosikymmeniä jatkuva työ tuotti väistämättä myös jonkinlaista ymmärrystä vieraasta uskonnosta. Suomeen palanneet lähetystyöntekijät pitivät esitelmiä eri paikkakunnilla ja lisäsivät näin uskonnollista vuorovaikutusta myös kotimaassa. Himalajalla tietämys kristinuskosta levisi vaikkei uskontoa laajalti omaksuttukaan.
Millaisia haasteita historiantutkimus kohtaa tutkiessaan uskontojen välistä vuorovaikutusta? Kuinka saada moninaiset äänet kuuluviin arkistomateriaaleista, ja miten tavoittaa eletty arkinen kokemus sekä siinä tapahtuva uskonnollinen vuorovaikutus? Esitelmäni käsittelee uskontojen välisen vuorovaikutuksen tutkimuksen haasteita sekä uskontojen rinnakkaiselon vaikutuksia.

Johannes Cairns (Helsingin yliopisto): Identiteetti ja neuvottelut buddhalaisuuden harjoittamisen ja ilmastoaktivismin rajapinnassa

Vuosituhannen taitteesta saakka kasvussa ollut uskontotieteellinen ympäristötutkimus tarkastelee erityisesti suurten maailmanuskontojen ympäristösuhteeseen ja -toimintaan vaikuttavia tekijöitä. Alaa on keskusteluttanut erityisesti Lynn White -teesi (1967), jossa kristinuskon näkemys ympäristöstä ihmisen hyödykkeenä esitetään keskeiseksi syyksi ympäristöongelmiin ja ratkaisuksi tarjotaan aasialaisista uskontoperinteistä, kuten buddhalaisuudesta, innoittuvaa näkemystä ihmisestä osana eläinkuntaa ja ympäristöä. Ihmisen ympäristöä koskevien aatteiden ja ympäristötoiminnan suhde on kuitenkin osoittautunut odotettua mutkikkaammaksi, eikä ympäristöystävälliseltä vaikuttava aatemaailma välttämättä käänny ympäristökestäväksi toiminnaksi. Tämä pätee myös maailman 535 miljoonan buddhalaisen käytännön ympäristötoimintaan. Lisäksi buddhalaista ympäristösuhdetta on sittemmin kritisoitu ihmis- ja yksilökeskeisyydestä ja nykyaikaisia buddhalaisvaikutteisia ekofilosofioita länsivaikutteiden keskeisestä asemasta suhteessa buddhalaisiin elementteihin. Empiiristä tutkimusta aiheesta on erittäin vähän. Pyrin paikkaamaan tutkimusaukkoja haastattelemalla länsimaalaisia buddhalaisia ilmastoaktivisteja. Tutkittavat ovat peräisin Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Australiasta. Kiinnostuksenkohteena ovat erityisesti neuvottelut, joita länsimaalaisen ympäristöliikkeen ja buddhalaisen harjoituksen rajapinnassa liikkuvat buddhalaiset ilmastoaktivistit käyvät suhteessa identiteettiinsä, aktivismiinsa, buddhalaiseen filosofiaansa ja buddhalaiseen harjoitukseensa. Esittelen varhaisia löydöksiä tutkimusaineistoni pohjalta suhteessa aiheita koskevaan aiempaan tutkimuskirjallisuuteen. 

Ari-Pekka Jääskeläinen (Helsingin yliopisto): Suomalaisen buddhalaisuuden kehitys osana ylirajaisia virtauksia 1865-luvulta tähän päivään 

Suomessa buddhalaisuus kehittyi 1900-luvun alusta alkaen osana Teosofista liikettä, mutta irtautui siitä, kun Teosofisen Seuran buddhalaisuudesta kiinnostuneet jäsenet perustivat vuonna 1947 Buddhismin ystävät ry:n. Varhaiseen kehitykseen vaikuttivat yksittäisten, suomalaiseen kulttuurieliittiin kuuluneiden henkilöiden lisäksi monet ajalle tyypilliset virtaukset, kuten rauhanliike, raittiusliike ja kasvissyönti. Buddhalaisuus pyrittiinkin valjastamaan kansakunnan rakentamisen ohjenuoraksi ja työkaluksi.

1970-luvulla lisääntynyt kansainvälinen kiinnostus itämaisia henkisiä perinteitä kohtaan, hippiliike ja underground-kulttuurin vaikutteet sekä buddhalaisen opin ja harjoituksen psykologisoituminen näkyivät myös meillä Suomessa. 1990-luvulla poliittinen vaikuttaminen tuli osaksi suomalaisten tiibetinbuddhalaisten harjoitusta Kiinan vastaisen Tiibet-aktivismin muodossa. 2000-luvulla kehitys on jatkunut buddhalaiseen filosofiaan ja psykologiaan sekä uushenkisyyteen suuntautuneen kiinnostuksen lisääntymisenä, joka on näkynyt esimerkiksi mindfulness-harjoitteiden valtavirtaistumisena sekä buddhalaisuuteen viittaavan sekulaarissävytteisen itseapukirjallisuuden suosiossa. Samalla kiinnostus traditionaalista buddhalaisuutta kohtaan on johtanut harjoittajamäärien kasvuun ja uusien yhteisöjen syntymiseen.

Esitelmässä tarkastellaan, kuinka suomalainen buddhalaisuus on ollut osa kansallisvaltioiden rajat ylittävää modernin buddhalaisuuden kehittymisen ja leviämisen prosessia. Lisäksi pohditaan, kuinka suomalaisen buddhalaisuuden muotoutuminen on ilmentänyt laajempaa uskontososiologista uskonnon notkistumista, jossa buddhalaisuus on esiintynyt niin uskonnollisissa, kuin sekulaareissa muodoissaan.

Mitra Härkönen (Helsingin yliopisto): Naisistuuko buddhalaisuus? Thaibuddhalaisuus Suomessa

Maahanmuutto on ollut ja on edelleen yksi buddhalaisuutta voimakkaasti muovaava, globaali virtaus. Kun aasialaistaustaiset buddhalaiset muuttavat uuteen maahan, pyrkivät he säilyttämään lähtömaansa buddhalaisuutta ja perustamiaan yhteisöjä mahdollisimman alkuperäisessä muodossa. Tärkeä syy tähän on se, että samalla kun siirtolaisten perustamat yhteisöt toteuttavat uskonnollista funktiotaan, ne ovat myös diasporisia yhteisöjä, joiden avulla pyritään ylläpitämään etnistä ja kansallista identiteettiä. Buddhalaisuus kuitenkin myös väistämättä muuttuu. Yksi keskeinen buddhalaisuutta muovaava tekijä maahanmuutossa on sukupuoli. Tämä on havaittavissa parhaiten thaibuddhalaisuuden kohdalla, joka on vietnaminbuddhalaisuuden ohella suurin buddhalaisuuden suuntaus Suomessa. Suomessa asuvista thaimaalaistaustaisista taas lähes 86 prosenttia on naisia, mikä tarkoittaa myös sitä, että thaibuddhalaisuutta ja sen thaitemppeleitä pitävät yllä pääasiassa thaimaalaistaustaiset naiset. Esitelmässä tarkastellaan, mitä naisharjoittajien ylivoimaisesti suurempi määrä vaikuttaa thaibuddhalaisuuden käytänteisiin ja tulkintoihin sekä koko buddhalaiseen kenttään Suomessa.

19, 20 Kirjeet ja uskonnollinen identiteetti: Historiallisia jatkuvuuksia ja muutoksia 

Kirjeiden kirjoitus lienee ilmiönä yhtä vanha kuin kirjoitustaito. Kirjeillä on kautta aikojen paitsi välitetty informaatiota myös rakennettu yksilöiden ja ryhmien identiteettiä. Lisäksi niillä on ollut tärkeä rooli verkostojen luomisessa ja ylläpitämisessä. Työryhmämme tarkastelee kirjeiden ja kirjeenkirjoituksen historiallisia jatkumoita ja muutoksia fokusoiden erityisesti uskonnollisten identiteettien ilmentämiseen ja rakentamiseen.

Työryhmän vetäjä:

Päivi Räisänen-Schröder, Helsingin Yilopisto, paivi.raisanen-schroder@helsinki.fi

Sessio 1 Historiallinen kirjetutkimus 1: Kääntymys ja ryhmäidentiteetit (23 May 2024, at 9.00-10.30, Goethe L104) 

Nina Nikki: Apokalyptiikkaa kirjeitse: 1. ja 2. Tessalonikalaiskirje lopunajan odotuksen kiihdyttäjinä ja hidastajina  

Päivi Räisänen-Schröder: Vainottujen kirjeet: Varhaiskristilliset esikuvat, tunteet ja ryhmäidentiteetin konstruktiot kristillisten vähemmistöjen kirjeissä reformaatioajan Saksassa  

Pekka Metso (Itä-Suomen yliopisto): Kirjeet uskonnollisen kääntymyksen kuvauksina 1980-luvun Suomessa 

Esitelmän aineistona ovat 1980-luvun alussa arkkipiispa Paavalin keräämät kirjeet (noin 150 kpl), joissa Suomen ortodoksiseen kirkkoon aikuisiällä liittyneet henkilöt kertovat uskonnollisesta kääntymyksestään. Esitelmässä tarkastellaan uskonnollisen identiteetin kysymystä suhteessa kääntymyksen prosessiin ja kokemuksiin uuden yhteisön jäsenyydestä. Esityksessä myös arvioidaan kirjeissä kuvattua uskonnollisen kääntymyksen ilmiötä kääntymysteorioihin. Esitelmän aineistona olevat kirjeet kuuluvat Kansallisarkiston kokoelmiin, eikä niitä tiettävästi ole aiemmin tutkittu eikä esitelty julkisuudessa.

Sessio 2 Historiallinen kirjetutkimus 2: Identiteetin rakentaminen ja vallankäyttö (23 May 2024, at 10.45-12.30, Goethe L104)

Sari Timonen (Helsingin yliopisto): Kirjeenvaihto reformaation rakentajana: Kustaa Vaasan yhteydet Wittenbergiin 

Hallintokautensa aikana (1523-1560) Kustaa Vaasa kävi systemaattista kirjeenvaihtoa Wittenbergin yliopistossa opiskelevien ruotsalaisten sekä yliopiston opettajien kanssa. Tämä kirjeenvaihto oli osa Kustaa Vaasan valta- ja uudistuspolitiikkaa sekä yhteistyöverkostojen rakentamista. Tutkimus avaa uuden tarkastelukulman reformaatioajan yhteydenpidolle ja kokoaa ensi kerran yhteen ajanjaksolta säilyneen materiaalin. Sen pohjalta rakentuu kuva suhdeverkostosta, joka vaikutti reformaatioajalla Ruotsin ja Saksan välillä, antaen tietoa henkilökohtaisen kirjeenvaihdon merkityksestä Ruotsin reformaation edistäjänä.
Tutkimuksen lähteinä ovat kaikki ko. ajanjaksolta säilyneet kirjeet, yhteensä noin 130 kappaletta. Tutkimuksessa tarkastellaan kontaktien laajuutta Ruotsista Wittenbergiin ja päinvastoin, kirjeiden sisältöä ja aihe-alueita sekä kirjeiden merkitystä laajemmassa kontekstissa.

Sini Mikkola: Tosikristittyä rakentamassa: Uskonnollisen identiteetin ilmentämisen keinoja reformaatioajan saksalaisissa kirjeissä 

Simo Heininen: Lähetyssanomat Afrikan lähettien kirjeiden julkaisijana ja sensorina 

22 Kuolemankulttuurin perinteitä ja muutoksia: Elämän rajallisuuden hahmottaminen nykykulttuurissa (23 May 2024, at 10.45-12.30, Arkipelag B302)

Työryhmän tavoite on keskustella laajasti erilaisista kuolemaan liittyvistä kulttuurisista ilmiöistä. Miten kuoleman käsittely ja ymmärtäminen on muuttunut ajan saatossa? Kuinka esimerkiksi digitalisaatio, sekularisaatio tai maailmanlaajuiset kriisit vaikuttavat elämän lopun hahmottamiseen? Tarjoavatko yhteiskunnalliset liikkeet, kuten saattohoitoliike tai kuolemapositiivisuus, toimivia työkaluja kuoleman kulttuuriseen käsittelemiseen ja ”hyvän kuoleman” mahdollistamiseen? Kuinka monipuolisesti ymmärrämme ”hyvän kuoleman” käsitteen?

Keskustelut elämän rajallisuudesta voivat auttaa jäsentämään sitä, millaisia toiveita, pelkoja, tarpeita tai ajatuksia liitämme kuolemaan. Työryhmässä haluamme myös pohtia, voiko tutkimus aidosti antaa valmiuksia surun ja kuoleman kohtaamiseen.

Työryhmän vetäjät:

Enni Salo, Turun Yliopisto, enni.a.salo@utu.fi

Maija Butters, Helsingin yliopisto, maija.butters@helsinki.fi

Elsa Salonen, elsa.salonen@helsinki.fi

Panu Pihkala (Helsingin yliopisto): Ympäristösuru ja sen suhde perinteiseen (kuoleman)surututkimukseen 

Monenlaiset koetut menetykset suhteessa luonnonympäristöihin ja eläimiin voivat aiheuttaa surua. Ympäristösurun (ecological grief) tutkimus on kasvussa sekä Suomessa että kansainvälisesti. Esitelmässä tarkastellaan ympäristösurun ja -menetysten eri muotoja tuoreen tutkimuksen valossa: päämetodina on perinteisen surututkimuksen kriittinen soveltaminen ympäristösuruun. Ympäristösuruun liittyy sekä konkreettisia kuolemia että kuolemankaltaisia menetyksiä, mutta myös muita menetyksiä joita englanniksi kutsutaan termillä ”non-death loss”. Menetysten piirteiden jaottelu näkyviin ja näkymättömiin (tangible / intangible) auttaa selventämään ympäristömenetysten eri puolia. Ajalliset ulottuvuudet ovat monimutkaisia ympäristösurussa: kyse on sekä menneistä, käynnissä olevista että ennakoiduista menetyksistä. Tämän vuoksi ennakoivan surun tutkimus on relevanttia aiheen kannalta, samoin jatkuvien menetysten (nonfinite loss) ja kroonisen murheen (chronic sorrow) tutkimus. Ympäristösuruun liittyy merkittäviä sosiaalisia muuttujia ja äänioikeudettoman surun tutkimus auttaa osaltaan jäsentämään niitä. Yleiset kulttuurilliset suruun liittyvät normit vaikuttavat myös ympäristösuruun, ja kuoleman sekä surun välttely yhteiskunnissa vaikeuttaa ympäristösurun rakentavaa kohtaamista. Esitelmän lopuksi keskustellaan mahdollisista komplisoituneen ympäristösurun muodoista sekä tavoista, joilla tutkimus voi mahdollisesti auttaa ympäristöön liittyvän surun ja kuoleman kohtaamista käytännössä.

Saila Poulter (Helsingin yliopisto): Kuka kuulee lapsia? Kirkon työntekijät surevan lapsen kohtaamisessa 

Tutkimuksessa tarkastellaan pienten lasten surua ja suremiseen liittyviä käytänteitä Suomen Evankelisluterilaisen kirkon ja sen tekemän kasvatusyhteistyön kontekstissa. Tutkimus on osa Lasten suru ja suremisen kulttuuriset käytännöt varhaiskasvatuksessa -tutkimushanketta, jossa lasten surua tarkastellaan kulttuurihistoriallisen toiminnanteorian ja sosio-kulttuurisen teorian lähtökohdista käsin vuorovaikutuksessa rakentuvana, aikaan ja paikkaan kiinnittyvänä normatiivisena käytäntönä.
Tutkimuksessa kirkon työntekijöitä pyydettiin kirjoittamaan vapaamuotoinen, lyhyt kertomus surevan lapsen kohtaamisesta työssä. Kertomuksia (N=42) on tarkastelu laadullisesti temaattisen analyysin keinoin. Kertomukset sisältävät useita lapsen surua kannattelevia elementtejä ja tuovat toisaalta esiin myös työntekijöiden kokemia haasteita lapsen surun kohtaamisessa. Kertomuksissa nousee esiin lapsen ilmeiden, eleiden ja puheen kautta suruun liittyviä hengellisiä ulottuvuuksia ja kysymyksiä, jotka eivät ole tulleet kohdatuksi lapsen arjessa. Kertomuksissa on kuvauksia seurakunnan eri työmuotojen kannattelevasta roolista surussa ja hengellisyyden merkityksestä surussa.
Tutkittua tietoa lapsen surun kohtaamisesta katsomusyhteisöissä ei ole; tutkimus tuottaakin tärkeää tietoa siitä, miten hengellisessä yhteisössä kohdataan pienen lapsen surun ilmaukset ja millaisia valmiuksia lasten kanssa työskentelevillä on tukea lapsen suremista. Tutkimus auttaa arvioimaan kriittisesti vallitsevia käsityksiä ja käytäntöjä lapsen kuolemaan liittämästä surusta ja voi toisaalta tuoda esiin lasten surua kannattelevia käytänteitä ja osaamista, jota tulisi vahvistaa.

Sofia Sjö (Donnerska institutet): Religious, spiritual, or secular death? Representing the end in Nordic films 

That popular culture can be used to support religious worldviews is a well-studied topic, but how are secular or non-religious worldviews presented in and transmitted via popular culture? These are some of the questions posed in the Nordic project ?Banal (Non)Religion: Secular Imaginaries in Contemporary Pop-Culture?. The project focuses on three cases: 1) humour in the form of stand-up comedy specials and podcasts, 2) depictions of death, funerals, and rituals in Nordic films, and 3) popular science podcasts and programs. This paper presents some preliminary findings regarding the second case.
Death is a common theme in films, and this is true for Nordic productions too. Nordic films that specifically deal with the end of a person?s life or the loss of loved ones, often fall in the drama/comedy genres. This paper looks at the role of religion in these stories highlighting a cultural religious backdrop with funerals in churches and graveyards with religious symbols. The paper also explores aspects of transcendence in the films: images of an afterlife and experiences of a continuing bond with those one has lost. Here more complex worldviews come to life, illustrating a beyond often without a clear traditional religious framework.

Jana Turk (University of Helsinki): Restricted Mourning and Community Resilience:  A case study on deathscapes and e 

The Covid-19 has disrupted and transformed many life cycle rituals to most of which face-to-face gatherings were deemed central (Baker et al. 2020). Death and related rituals take place in and have an impact on many different spaces such as the home, public spaces, places of worship, hospitals, or sites of tragedy. While deathscapes are private and personal, they are simultaneously collective sites of mourning and remembrance (Maddrell 2016).  Community resilience, in the context of the proposed paper, can be described as the collective ability of religious communities to deal with crises and disruption and bounce forward after distressing times. (Norris et al. 2008; 128).
The aim of this paper is to uncover the changes the restrictions brought about for selected Muslim communities in Helsinki, and to explore how these changes affected the spaces of end-of-life rituals. Furthermore, the role of community resilience in the communities’ adaption to the ”new normal”.

Maija Butters: Kuolema antroposeenin ajassa: ihmisen ja ympäristön rajoilla

23 Ihmistieteiden ja luonnontieteiden kohtaamisia uskonnontutkimuksessa (23 May 2024, at 10.45-12.30, Saussure M128)

Uskonnontutkimuksen ja teologian tarkastelun kohteena ovat ihmisen tuottamat, merkityksiä sisältävät kulttuuriesineet ja ideat, kuten pyhät tekstit, dogmit, uskonnolliset yhteisöt ja rituaalit. Uskonnontutkija pyrkii pääasiassa ymmärtämään tutkimuskohdettaan. Luonnontieteet puolestaan selittävät asioita kausaalisesti, luovat ennustuksia ja etsivät yleisiä lainalaisuuksia. Luonnontieteet hyödyntävät määrällisiä, toistettavia ja empiirisiä menetelmiä kun taas humanistiset tieteet lähestyvät aihettaan useimmiten laadullisesti.

Luonnontieteiden ja ihmistieteiden kohtaamisia on värittänyt puhe ”kuilun” erottamasta ”kahdesta kulttuurista”, joiden välistä rajankäyntiä on kutsuttu jopa ”tiedesodiksi”. Kiivaita puheenvuoroja on käytetty siitä, voidaanko inhimillisen kulttuurin ilmiöitä selittää biologiasta käsin. Leimasanoja ovat olleet konstruktionismi ja reduktionismi. Toisaalta viime vuosina on näkynyt myös dialogisempia kohtaamisia, joissa eri tieteiden edustajat ovat etsineet tapoja hyödyntää toistensa vahvuuksia.

Uskonnontutkimus on ollut debateissa paitsi taistelukenttänä ja osapuolena, myös sillanrakentajana. Esimerkiksi kognitiivinen uskontotiede ja kulttuurievoluutioteoriat ovat yhdistäneet luonnon- ja ihmistieteellisiä teorioita, menetelmiä ja kysymyksenasetteluita. Tässä työryhmässä pohdimme, millä tavoin luonnontieteet ovat tai voivat olla läsnä uskonnontutkimuksessa. Mitä mahdollisuuksia, haasteita tai yllätyksiä ne tuovat mukanaan?

Työryhmän vetäjät:

Nina Nikki, Helsingin Yliopisto, nina.nikki@helsinki.fi

Pasi Hyytiäinen, Helsingin Yliopisto, pasi.hyytiainen@helsinki.fi,

Harri Söderholm, Helsingin Yliopisto, harri.soderholm@helsinki.fi

Nina Nikki: Kristinuskon leviämisen tutkimus monitieteellisenä projektina 

Harri Söderholm: Eksegetiikassa kaikki käy järkeen, erityisesti (kulttuuri)evoluution valossa 

Pasi Hyytiäinen: Luonnontieteelliset menetelmät ja Raamatun tekstikriittinen tutkimus 

Risto Uro (Helsingin yliopisto): Miten kristinusko syntyi: käytännön näkökulma 

Esitelmässä rakennetaan teoreettista viitekehystä projektille, jonka tavoitteena on kuvata varhaista kristillisyyttä sosiaalisen ja kehollisen käytännön näkökulmasta. Kristinuskon syntyä on usein tutkittu siten, että huomio on kiinnitetty opillisen ajattelun kehittymiseen tai kristittyjen toimintaa rajaaviin sosiaalisiin, kulttuurisiin ja ideologisiin rakenteisiin. Esiteltävässä hankkeessa analyysiin keskiöön asetetaan ensimmäisten kristittyjen käytäntö: miten Jeesus ja ensimmäiset kristityt toimivat historiallisessa ympäristössään ja rakensivat toiminnallaan sitä sosiaalista liikettä, jota me ”myöhemmän historian oikeudella” kutsumme varhaiseksi kristinuskoksi. Hanke on poikkitieteinen, sillä se operoi teologian ja uskontotieteen rajapinnoilla sekä soveltaa sosiaalitieteiden tulokulmia ja käyttäytymistieteiden tutkimustuloksia historialliseen kysymykseen kristinuskon synnystä.
Esitelmä jakaantuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa rajataan tutkimuskohdetta ja kysytään, mitkä lähteistä kriittisen tutkimuksen avulla havaitut käytänteet ovat sellaisia, että niitä voidaan kuvata varhaiskristilliselle liikkeelle tunnusomaisiksi. Miten määritellä ?varhaiskristillinen sosiaalinen ja kehollinen käytäntö? tutkimuksen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla? Toisessa osassa asemoidaan tutkimuksen lähestymistapa uskonnontutkimuksen laajempaan kenttään. Erityisesti kolme tutkimussuuntausta ovat relevantteja: 1) uskonnon aineellinen tutkimus; 2) rituaalitutkimus; ja 3) kognitiivinen uskontotiede (kehollinen kognitio). Esitelmän kolmannessa vaiheessa kysytään, miten käsillä oleva tutkimushanke sijoittuu Uuden testamentin ja varhaiskristillisyyden tutkimuksen eri suuntauksiin ja miten varhaiskristillisiä käytänteitä on niissä tutkittu. Viimeisessä osassa sovelletaan esityksessä kehitettyä näkökulmaa lyhyesti konkreettiseen esimerkkiin: varhaiskristilliseen initiaatioon
eli kysymykseen, miten liikkeen jäseneksi tultiin.

24 Seeing, Hearing, Feeling: Sensory Approaches in the Study of Religion (23 May 2024, at 10.45-12.30, Westermarck C101)

Whereas expressions and representations of identities, experiences, and worldviews have become increasingly varied, we find it timely to reflect on the methodological toolkits we use to identify them, document them, and make sense of them.

Our panel invites presentations that reflect and elaborate on the uses of sensory or sense-related methodologies and research materials in the study of religion. We are interested in the variety and possibilities of visual, auditive, kinesthetic, affective and spatial methods of gathering and soliciting data with artistic-aesthetic and imagination-inducing toolkits. We are equally keen on discussing how to work purposefully with sensory materials, how to make them communicate with us in productive ways.

The place and function of sensory research materials and methodologies differs from study to study. How do sense-based approaches relate to theoretical frameworks and ethical issues? As organizers of this panel, our current research interests draw upon the visual ethnography and sociology of religion. We explore the use of images in dialogic and participatory ways as a point of departure in our own research process.

Työryhmän vetäjät/Session leaders:

Alexandra Bergholm, Helsingin yliopisto, alexandra.bergholm@helsinki.fi

Terhi Utriainen (Helsingin yliopisto): Artistic photos and religious sensibilities

If we think that religion can be experienced and expressed through senses, emotions, aesthetics, and materiality, we need to develop and explore theories and methods that aim at capturing these dimensions and means of mediation. The presentation discusses the potential of the ?visual sociology? of religion approach. We will first briefly present some of the basic ideas and empirical applications by those who have developed the approach after which we explore further possibilities and challenges of the ?photo elicitation? method for our project that combines study of religion and artistic photography. The project Whose angels? (funded by the Kone foundation and executed at the University of Helsinki) is interested to find out what kinds of thoughts, feelings, and opinions can modern artistic photographs of angels inspire and provoke when we ask different individuals and groups. The presentation will reflect on the
planning and implementing of our methodology as well as the preliminary observations of the first sets of data. 

Linda Annunen (Åbo Akademi): Sounds of spirituality: Sonic engagements in drum circles and singing bowl sound 

In this presentation I study the nature and role of listening, hearing and sound in the context of contemporary spirituality. The topic is approached through examples derived from my ethnographic research on drum circles and singing bowl sound healing in present day Finland. Both practices constitute exercises that heavily rely on engagements with non-verbal and non-musical sounds for the purpose of holistic wellbeing and transcendental experiences. I ask how scholars of religion can pay attention to, study and interpret such sonic engagements that are not easily expressed or explained in words. The paper makes use of the concept of sonic skills (Bijsterveld 2019), to illustrate how spiritual practices might provide new ways of listening, hearing and relating to specific sounds in both spiritual and secular life.

Tuuli Lukkala (Itä-Suomen yliopisto): Äänimaisemat ja etnografia ortodoksisen jumalanpalveluksen kokemusten tutkimuksessa 

Ortodoksinen jumalanpalvelus on moniaistinen kokonaisuus, mutta äänillä ja kuuloaistilla on siinä erityisen vahva asema. Rukousten ja veisujen lausuminen ja laulaminen ääneen mahdollistaa tiettyjä jumalanpalveluksen perustarkoituksia, kuten yhteisen rukouksen ja ajan pyhittämisen.
Ortodoksisen jumalanpalveluksen ja kirkkolaulun tutkimus on perinteisesti ollut historiallista tutkimusta kirjallisten lähteiden avulla, mutta kiinnostus nykypäivän ilmiöihin ja etnomusikologisten menetelmien käyttö on kasvanut viime vuosina. Kulttuurisen aistitutkimuksen nousun myötä syntynyt tutkimus on kuitenkin toistaiseksi ollut pääasiassa historiallista.
Käytän omassa tutkimuksessani äänimaiseman käsitettä, joka määritelmällisesti sisältää kuulijan kokemukset ja tulkinnat. Se on osoittautunut hedelmälliseksi tavaksi tutkia merkityksiä, joita tämän päivän osallistujat antavat ortodoksiselle jumalanpalvelukselle ja sen eri elementeille. (Ääni)etnografia sopii metodologiana hyvin tällaiseen äänimaisematutkimukseen.
Olen tehnyt etnografista kenttätyötä kaikissa Suomen ortodoksisen kirkon 21 seurakunnassa vuosina 2018-2022. Olen osallistunut jumalanpalveluksiin, havainnoinut ja äänittänyt niitä sekä haastatellut niihin osallistuvia ihmisiä. Käytän äänimaiseman käsitettä työkaluna, jolla pääsen käsiksi jumalanpalvelusten osallistujien kokemuksiin. Lähestyn näitä kokemuksia eri kulmista, joita ovat esimerkiksi estetiikka, performatiivisuus ja monikielisyys. Jumalanpalvelus- ja haastatteluäänitteet tallennetaan tutkimuksen päätyttyä pysyvästi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon, missä ne ovat käytettävissä monien eri alojen tutkimusaineistoksi.

Konsta Kaikkonen (Western Norway University of Applied Sciences (HVL): Phenomenological Archaeology in the Toolkit of the Historian of Religions 

The field of History of Religions has traditionally been understood as a study of verbal, mainly textual materials, often supplemented with overarching, comparative theories. The purpose of this paper is to challenge these traditional approaches to sacred places and ask whether most conclusions involve little understanding of the local context. Through practical applications of sensory data it proposes new ways to approach the issue of sacred places and their contexts.
In the past few decades, the Archaeology of Religion has began incorporating sensory experiences in its methodological toolkit alongside more traditional ones. Soundscapes, landscapes and other sensory data have made a breakthrough as relevant research materials especially in the study of sacred places, petroglyphs and rock paintings. This approach has often been called ”Phenomenological Archaeology”.
This presentation bases on ongoing research in Unjárga (Nesseby) in northeast Norway, where I have conducted fieldwork over three years (2021-23). I wish to address how Phenomenological Archaeology can be integrated into the Historian of Religions-toolkit alongside more traditional methods such as interviews, archival studies, and textual analyses. I will present relevant theories (ANT/STS) and preliminary findings related to my sensory approach to sacred places, as well as discuss its possible shortcomings.

26 Flowing field: Religion, ethnography, and researcher positionality (23 May 2024, at 10.45-12.30, Valhall D206)

What kind of reflexivity does an ethnographer need for examining their own positionality when studying religion or religious communities? How does it impact the research? Once stepped on the field, tradition and change are constantly re-negotiated, and the position of the researcher is both taken and given. The following papers offer empirical considerations on how to think of researcher positionality when studying religion and religious groups in different ethnographic fields: in local urban spaces, within socio-religious movements, in minority and majority settings, and across borders. 

Session leaders:

Riina Sinisalo, University of Helsinki, riina.sinisalo@helsinki.fi (contact person)

Rosa Huotari, University of Helsinki

Emine Neval, University of Helsinki

Sumeera Hassan, University of Helsinki

Riina Sinisalo (University of Helsinki) & Rosa Huotari (University of Helsinki): Positionality, critical urban ethnography and religion: Who has the power?

Religious traditions and change flourish in city environments and re-negotiate understandings of public secularity and urban lifestyles. Studying religion in urban spaces must consider issues pertinent to cities, such as dense living, increasing diversity, as well as varying and intersecting levels of inequality and boundary work. Our ethnographic research projects in Christian charitable food assistance and in a superdiverse neighborhood going through refurbishing plans highlight the need for a deeper look in the mirror. Doing ethnography in these settings demands an emphasized attention to spatial power hierarchies and researcher reflexivity but also to questions of morality and religious identity- and placemaking. This paper discusses researcher positionality in studying religious phenomena in urban spaces. By undertaking a methodological re-examination of our fieldwork and making use of latest developments in urban and critical ethnographies, we hope to raise new questions about power, knowledge production, and ethnographic reflexivity. 

Emine Neval (University of Helsinki): Navigating Insider Status: Exploring the Facilitators and Challenges of Ethnographic Research Within My Own Community  

Being a researcher considered a ”total insider” presents challenges and benefits. As a member of a transnational religious movement in exile, and a researcher investigating this movement, one may encounter unpredictable incidents and dangers during the research. I did ethnographic research between 2021 and 2024 to show the changes and transformations experienced by the Gülen/Hizmet movement and its members in Finland after the forced migration following the 2016 so-called coup attempt in Turkey. Besides belonging to the same movement, many of my identities overlap with those of the research participants. For instance, I share the experience of being a highly educated refugee, a parent, a woman, and a Muslim living in the Western world. This article explains how I conducted ethnography as an insider researcher using the autoethnography method to analyze my positionality. By exploring my experiences, I aim to provide a more nuanced understanding of the insider researcher’s experiences. Overall, my research offers insights into how to conduct ethnography in a religious movement in diaspora as an insider researcher and the benefits and challenges that come with this position. 

Sumeera Hassan (University of Helsinki): Conducting ethnography under suspicion matters of trust in majority-minority dynamics  

In this presentation, I will share my experience of conducting intensive ethnography in a closed religious’ group. Where accessibility and trust are always important concerns in Ethnography, religion makes it complicated. I immersed in a religious community which shares the same language, ethnicity, and nationality as I, but they are from a ‘persecuted’ group which has been in the line of fire since 1973’s politization of religion in Pakistan. Ahmadiyya community have been attacked by ‘other Muslims’ in Pakistan from decades so it made it harder and ‘fascinating’ for me as a researcher to not only access the group but also to gain trust as a Pakistani researching them. My presentation highlights the challenges and opportunities this work provided for me and opens a discussion about researching a minority group, by belonging to the majority but from the same land, language, and culture. 

27 Hengellisen musiikin eilinen ja huominen (23 May 2024, at 10.45-12.30, Nikander D110)

Koko kristillisen kirkon historian ajan musiikki on kytkeytynyt liturgiaan, missä yhteydessä sitä on eri kirkkokunnissa myös tarkoin säännelty ja ohjeistettu. Samaan aikaan tämän virallisen perinteen rinnalla kansanhengellisyys on aina saanut myös musiikillisia muotoja, tunnustuskunnasta riippumatta. Suomalaisia esimerkkejä tästä ovat mm. karjalaiset itkuvirret ja luterilaisten herätysliikkeiden lauluperinne. Tänä päivänä kirkkojen jäsenmäärät laskevat ja suomalaisten kiinnostus jumalanpalveluksia kohtaan vähenee. Tilanne haastaa myös kirkot ja niiden toimijat miettimään musiikin tulevaisuutta. Millainen musiikki puhuttelee tämän päivän ja huomisen ihmistä? Mikä on muuttuvaa, mikä pysyvää? Tässä työryhmässä perehdytään eri kirkkokuntien liturgiseen musiikkiin ja niiden piirissä harjoitettuun vapaaseen hengelliseen musiikkiin ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

Työryhmän vetäjät:

Samuli Korkalainen, Taideyliopisto, samuli.korkalainen@uniarts.fi

Maria Takala-Roszczenko, Itä-Suomen yliopisto, maria.takala@uef.fi

Hymnologian ja liturgiikan seura / International Society for Orthodox Church Music

Hilkka-Liisa Vuori (Kansalliskirjasto ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemia): Meditatiivinen rukouslaulumessu – luostariperinteen lauluja lepoa kaipaaville

Luterilaisen kirkon jäsenet etsivät mystiikkaa, meditaatiota, lepoa ja rauhaa omaan hengelliseen elämäänsä. Onko sitä tarjolla luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämässä? Tähän kysymykseen, tarpeeseen ja mystiikan kaipuuseen vastaa Helsingin Kallion seurakunnan Meditatiivinen rukouslaulumessu. Messu koostuu länsimaisen kristillisen luostariperinteen latinankielisistä lauluista ja niiden suomenkielisistä sovituksista. Saarnan sijaan messussa esitellään aina ”päivän mystikon” mietteitä. Mietiskelevä messu kannustaa lepäämään kirkon soinnissa, laulajien soljuvassa äänimaisemassa, joka kannustaa herkkään kuuntelemisen tilaan. Olemisen lempeyttä korostaa messun äänentoistottomuus. Tilan oma sointi riittää. 

Messun ytimessä on psalmivuorolaulu. Yhtä tärkeää kuin tuottaa ääntä, on myös oppia kuuntelemaan. Vuorokuoroisuus kannustaa tähän. Messussa on kaikille avoin esilaulajien ryhmä, Anima mea. Seurakunnalla on kaikki samat nuotit kuin esilaulajilla. Jokainen on tervetullut lauluihin mukaan omalla äänellään. Näinkin on ollut: eräs vanha mies, kumarainen, osallistui puhuen matalalla äänellä kaikkiin lauluihin. Hän täytti oman paikkansa, omalla äänellään, sointuen yhteiseen kokonaisuuteen. Yhteinen nimittäjä on hellyys. Esilaulajat antavat esimerkin hiljaisesta hellästä äänestä. Se omalta osaltaan luo mietiskelevää tunnelmaa. 

Laulumateriaali on sekä Suomessa keskiajalla käytettyjä ja laulettuja gregoriaanisia lauluja että kansainvälistä, eurooppalaista gregoriaanista materiaalia. Kristillinen luostarilaulujen perinne saa nykyaikaisen muodon. Joka viikko vietettävän Meditatiivisen rukouslaulumessun variaatio on Meditatiivinen kelttimessu, jonka sävelmät ovat Brittein saarilta ja tekstit kelttirukousrunoilija David Adamin tuotantoa Tuomo Pulkkisen sovituksina.

Riikka Patrikainen (Itä-Suomen yliopisto): Menetyksen lohduttomuudesta kohti ikuista valoa – ortodoksisen hautauspalveluksen lähestyminen laulajan kokemuksena

Ortodoksinen hautauspalvelus ulottaa muun idän kirkon jumalanpalvelusperinteen tavoin juurensa 1. vuosituhannen Bysanttiin. Kirkkolaulaja ei luo tekstejä eikä sävelmiä itse, vaan osallistuu liturgisen toimintansa kautta kirkon traditioon. Vaikka liturgiassa on paljon ennalta säädeltyä, on jokainen hautauspalvelus aina myös erilainen siihen osallistuvien ihmisten tilanteisen toiminnan kautta. Tutkin tätä liturgista toimintaa määrittävän henkilökohtaisen valinnan ja tradition suhdetta eletyn liturgian käsitteellä. Siinä henkilökohtainen ei muodosta vastaparia institutionaalisen kanssa, vaan henkilökohtainen tulkinta tapahtuu institutionaalisen kontekstissa.

Maallikkovainajan hautauspalveluksen teksteissä elää tutkijoiden mukaan kaksi eri-ikäistä ja yhteensovittamatonta kerrosta: pappi tuo kuultavaksi sanoman ylösnousemuksesta ja toivosta, kun taas kirkkolaulaja laulaa antiikin ajan itkuvirsiä muistuttavia veisuja kuoleman lohduttomuudesta.  Olen tutkinut kirkkolaulajan hautajaisissa laulamisen kokemusta sekä autoetnografian että kanttorien vertaishaastattelujen avulla. Aineistoni perusteella yksi selkeimmin kokemukseen ja liturgiseen toimintaan vaikuttavista tekijöistä on se, onko arkku auki, toisin sanoen konkretia siitä, kenen sielun puolesta hautajaisissa oikeasti laulaa.Tässä esitelmässä tarkastelen hautajaisissa laulamisen kokemusta hyödyntäen Arnold van Gennepin (1873–1957) siirtymäriittiteoriaa ja pohdin kysymystä, onko pastoraalisempaa se, että kuoleman aiheuttama tuska tuodaan hymnografiassa konkreettisesti esille, vai se, että tällainen kuvasto poistettaisiin, kuten jotkut tutkijat ja teologit suosittelevat (Muksuris 2013; Schmemann 2016; Velkovska 2001).

Sirkku Rintamäki (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia): Villivirsi – luova virsi

Mitä kuuluu, virsi? Luterilaisen kirkon eräs tunnusmerkki, yhteyden väline elää ja voi toisaalla hyvin, toisaalla se taas etsii muotoaan ja kyselee, vieläkö tarvitsette minua. On sanottu, että joka sukupolvella on oikeus ja velvollisuus pitää virren luomisen perinnettä ja virttä elinvoimaisena. Virren tulisi kuulua kaikille. Millainen on tämän päivän, tulevaisuuden virsi? Voisiko virsi olla myös joskus totuttua runollisempi, taiteellisempi? Sirkku Rintamäki esittelee kehittämänsä virren luomisen inspiraatiosanan villivirsi, joka kutsuu luomaan uutta virttä herkkyydellä ja vapaudesta käsin.

28 Diakonian tutkimus tänään (23 May 2024, at 10.45-12.30, Armfelt A102)

Diakonian tutkimuksen seura (DTS) kutsuu työryhmään esitelmiä tekeillä olevista tai hiljattain valmistuneista diakoniaa käsittelevistä tutkimuksista. Tutkimukset voivat tarkastella diakoniaa historian, tämän päivän tai tulevaisuuden näkökulmasta ja keskittyä joko Suomen evl.lut kirkon diakoniatyöhön tai muuhun diakoniaan liittyvään aihepiiriin (mm. ihmisarvo, oikeudenmukaisuus, osallisuus, kestävä diakonia, huono-osaisuus, työttömyys, köyhyys jne.). Esiteltävän tutkimuksen tieteenala voi olla teologian lisäksi myös esim. yhteiskuntatieteissä, terveystieteissä tai hallintotieteissä. Työryhmän järjestää Diakonian tutkimuksen seura ja sen 20-vuotisjuhlaansa viettävä Diakonian tutkimus -aikakauskirja.

Työryhmän vetäjät:

Anna Sofia Salonen, Itä-Suomen yliopisto, anna.salonen@uef.fi

Jonna Ojalammi, Itä-Suomen yliopisto, jonna.ojalammi@uef.fi

Linus Hermansson (Gothenburg University): Civil society negotiating rights – legal mobilization in marginalized position

Deacons and other civil society social practitioners support people in marginalized life situations in getting access to social rights, trough individual support practices in contact with public authorities. It can be described as forms of legal mobilization (Zemans, 1983). These everyday practices take place at an intersection of drastic changes in the welfare state. Social rights are increasingly limited by state policies and borders (Vamstad & Karlsson, 2022), while at the same time a ?rights revolution? is taking place in Scandinavia where human rights are increasingly recognized in courts (Karlsson Schaffer et al., 2023) and civil society organizations are increasingly using legal mobilization to claim rights (Sager & Kolankiewicz, 2022). Earlier research has found that legal strategies might hinder access to rights for disadvantaged groups. This presentation aims to contribute to the understanding of such strategies and how the interplay between social rights, law and practices in civil society can be studied. How are civil societies using legal mobilization in their everyday practice? What are the outcomes? How does these local strategies interplay with general changes in access to social rights? The dissertation will investigate these questions through an observation study of legal mobilization practices and focus groups with practitioners.

Suvi-Maria Saarelainen (University of Eastern Finland) & Jonna Ojalammi (University of Eastern Finland): Nursing Homes as a Context for the Existential Questions in Late Life: Pastoral Caregivers Encountering the Experiences 

Previous studies indicate that moving into a nursing home raises a variety of existential questions in old age. However, less is known about how the care staff perceives their competence and actions when being confronted with these questions. In an international multidisciplinary research project, we investigate how different care sector professionals experience the existential questions of the older people – particularly the manifestation of meaninglessness and existential loneliness – in nursing homes. In this presentation, we analyze the experiences of Finnish pastoral caregivers and address the following questions: How do pastoral caregivers encounter the older people experiencing existential questions? What do these encounters require from the pastoral caregiver themselves? 

The research material consists of interviews with seven pastoral caregivers. The data was analysed using interpretive phenomenological analysis. The results show that the encounter requires intensive listening skills and a strong ability to interact in a human-centered way. We also found that existential support includes concrete practices in the form of both everyday support and spiritual support. Pastoral caregivers themselves are required to have strong emotional resilience to face the painful experiences and strong emotional expressions of the older people experiencing the existential questions.) 

Anna Sofia Salonen (University of Eastern Finland), Marjukka Laiho, Anu Lainio ja Milja Pollari: Alternative futures of food assistance: Utopia as a method of diaconal research 

When faith-based food assistance arrived in Finland in the 1990s, it was intended to be temporary. However, it seems to have become permanent activity for many churches. In recent years, the consequences of war, pandemic, energy crisis, and social security cuts have emphasized the need for food aid. Yet, it still poses many challenging questions. We ask: Has food assistance become a permanent fixture? Could it be reconsidered or even cease to exist? Given the prevalence of faith-based organizations in this field, what are the consequences of the growth of nonreligion for the future of food assistance? In this presentation, we examine these questions within the framework of utopia. we outline a holistic approach to the field of diaconal research, asking what it means to be human and under what social conditions human flourishing can be realised.) 

Stig Linde (Socialhögskolan, Lunds universitet) & Maria Söderberg (Socialhögskolan, Lunds universitet): Professionellas bemötande av hjälpsökandes skam vid akut matunderstöd  

Många människor är idag beroende av matunderstöd från församlingar och kommuner, bland annat på grund av hög inflation och höjda matkostnader. Efterfrågan på hjälp till det nödvändigaste för med sig frågor om värdighet och skam.
I forskningsprojektet med namnet ”Det ovärdiga i att vara hungrig och det ovärdiga i att behöva ta emot mat: Hur kan professionella bidra till värdighet i mötet med hjälpsökande?” har fem socialsekreterare och fem diakoner i en svensk kommun intervjuats om sina erfarenheter när de möter sökande med akut behov av mat.
Hur resonerar professionella för att värna om hjälpsökandes värdighet när matunderstöd efterfrågas? Kan en beroendesituation som riskerar att negativt påverka en persons värdighet hanteras så att personens värdighet stärks, eller åtminstone inte undermineras?
I en tematisering av intervjusvaren kan vi tentativt skönja tre strategier för att möta den hjälpsökandes skam: en argumentationsbaserad, en bemötandestyrd och en handlingsorienterad strategi. Vi menar att det finns en hörbar respons mellan dessa strategier och olika dimensioner av erkännande (Honneth/Heidegren). Studien identifierar även vad vi kallar en professionsstärkande strategi, dvs. betydelsen av kollegial bedömning och självreflektion över hur hjälpsökande bemöts i en utsatt situation.

Esko Ryökäs (UEF / ÅA): Natsismin ideologia keskeinen rooli 1900-luvun diakoniakäsityksen taustana  

Diakonian uusitestamentillisen taustan klassikkomäärittelmä nojaa artikkeliin, jossa kirjoittaja halusi puhdistaa diakonia-termin juutalaisista vääristymistä (Beyer kirjassa TWzNT 1936). Syntyi nöyrä ja itsensä uhraava 1900-luvun diakonia. Se rakentui niin Jean Calvinin perinnölle kuin valikoivalle ja epätarkalle historiallisten lähteiden lukemiselle. Vasta tuore tutkimus on vapauttanut tästä. Mukana on tietysti laajempi keskustelu diakonia-käsitteen ymmärtämisen kehityksestä varhaisesta kirkosta ja Calvinista John N. Collinsiin. 

29 Ihmiskäsitykset ja niiden muutokset teologiassa ja uskonnontutkimuksessa (23 May 2024, at 10.45-12.30, Voltaire M127)

Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran järjestämän session tarkoituksena on tarkastella ihmiskäsityksiä ja niiden muutoksia teologiassa ja uskonnontutkimuksessa. Myös filosofian näkökulmat kuuluvat tähän aihepiiriin. Esitelmien aiheet voivat olla historiallisia tai ne voivat käsitellä ajankohtaisia teemoja. Ihmiskäsityksillä tarkoitetaan uskonnollisia, teologisia tai filosofisia näkemyksiä ihmisen perustavista ominaisuuksista: mitä ihmiset pohjimmiltaan ovat, miten ihmiset eroavat eläimistä ja muista olioista sekä miten ihmisen arvosta ajatellaan suhteessa muiden olioiden arvoon. Kysymys ihmisen ominaispiirteistä on ollut läsnä filosofiassa sen alusta alkaen ja teologia on sen historian aikana suurelta osin ollut myös oppia ihmisestä. Filosofinen ja teologinen antropologia on usein erotettu empiiristen tieteenalojen ihmistutkimuksesta, ja yksi tärkeä kysymys koskee sitä, miten filosofisten ja teologisten oppien ja empiirisen tieteellisen tutkimuksen tuottaman tiedon välinen suhde voidaan ymmärtää.

Työryhmän vetäjä:

Timo Koistinen, Helsingin yliopisto, timo.koistinen@helsinki.fi

Suvielise Nurmi (Tampereen yliopisto & Helsingin yliopisto): Onko planetaarisesti kestävä ihmiskäsitys mahdollista etiikassa? 

Autonomia ja kyky puolueettomaan moraaliseen harkintaan kuuluvat modernin etiikan perusoletuksiin: yksilön vapaata tahtoa ja objektiiviseen tarkasteluun kykenevää järkeä tarvitaan tilanteiden arviointiin moraalisesta näkökulmasta ja toisin toimimiseen. Valistuksen jälkeiset normatiiviset teoriat nojaavatkin vahvasti humanistiseen ihmiskäsitykseen, jonka ytimessä on kehosta, tunteista, toisista ja ympäristöistä – omasta eläimyydestään ja suhteisuudestaan – irrotettu yksilöllinen moraalitoimija. Ihmisen ja muun luonnon, järjen ja tunteen sekä materian ja mielen dikotomioihin nojaava individualistinen ihmiskäsitys ymmärretään kuitenkin erääksi ympäristöllisesti kestämättömimmistä ajatteluperinteemme piirteistä. Sitä kritisoidaan myös empiirisin perustein kognitiotieteessä ja evoluutioantropologiassa. Ympäristöfilosofiassa erityisesti posthumanismit, uusmaterialismit ja prosessifilosofia tarjoavat tilalle relationaalista ja dynaamista ihmiskäsitystä. Etiikassa irtautuminen perinteisistä moraalisen toimijuuden varmistavista piirteistä ei kuitenkaan ole helppo, ja relationaalinen ihmiskäsitys herättää myös kritiikkiä. Vaikka ympäristö- ja eläinetiikka pyrkivät purkamaan etiikan sidonnaisuutta ihmisen ja muiden lajien erotteluun, individualismiin ja antroposentrismiin, myös ne haluavat puolustaa yksilön mahdollisuutta toimia toisin, muuttaa kehitystä ja arvioida vaihtoehtoja faktoista riippumattoman moraalin näkökulmasta. Tässä esitelmässä pureudun etiikan ihmiskuvan dilemmaan ja muutosmahdollisuuteen kestävän tulevaisuuden näkökulmasta. Provokatiivinen kysymykseni on, voiko etiikka auttaa meitä selviämään planetaarisista kriiseistä vai kuuluuko se itse välttämättömine taustaoletuksineen planetaarisesti vahingolliseen kulttuuriperintöömme? Onko ihmisen eläimyyden ja suhteisuuden tunnustaminen mahdollista etiikassa?

Aki Lasonen (Helsingin yliopisto): Ihmiskäsitys Terho Pursiaisen uskonnonfilosofisessa ajattelussa 

Tarkastelen esitelmässäni Terho Pursiaisen teologis-filosofista ihmiskäsitystä. Analysoin erityisesti älyminän ja periminän käsitteitä Pursiaisen ajattelussa.
Pursiainen arvelee, että varhaisilla ihmisillä ei ollut samanlaista kokemusta omasta tahdosta ja harkinnasta kuin nykyihmisellä. Heidän toimintansa perustui jonkinlaisiin sisäisiin, ei-kielellisiin käskyihin ja kehotuksiin. Vasta myöhemmin ihmiselle kehittyi kielellinen ja tietoinen minä, ja samalla ihmisolemus jakautui kaksikamariseksi: ihminen on tietoinen, kielellinen minä, jota kuitenkin ?ympäröi? varhaisempi, ei-kielellinen minä.
Pursiainen kutsuu ihmisen tietoista minää älyminäksi ja ei-kielellistä minää periminäksi. Älyminä on kielellinen ja looginen ja suuntautuu kohteisiin ja toimintaan. Pursiaisen mukaan älyminä on hyvin rajoittunut; se siirtyy levottomana kohteesta ja toimesta toiseen. Periminä sen sijaan on viisas ja syvällinen. Se kätkee sisäänsä paljon viisautta, jota ihminen ei älyminänsä tasolla tunne.
Pursiainen mukaan ihminen samaistuu usein älyminäänsä, jolloin periminä toimii älyminän liittolaisena lähettäen viestejä ja vihjeitä esimerkiksi unien muodossa. Hetkellisesti älyminän ja periminän välinen muuri voi kokonaan murtua, jolloin ihminen kokee eheyttä. Ihmisen tragedia puolestaan on, jos hänen suhteensa periminään on kokonaan katkennut.
Pursiaisen mukaan periminä on ihmisen uskonnollinen ja eksistentiaalinen ulottuvuus. Toisin kuin älyminä, periminä ymmärtää uskonnon äidinkieltä ja kykenee perikokemukseen eli todellisuuden kokemiseen pyhänä. Pursiaisen mukaan juuri uskonnossa ihminen pääsee kosketuksiin oman periminänsä kanssa ja siksi uskonnollisuus on ihmiselle luontaista ja myötäsyntyistä.

Ilmari Karimies (Helsingin yliopisto, Avoin yliopisto): Augustinolaisen Jumalan kuva -opin sovelluksia 

Augustinolainen oppi Jumalan kuvasta ottaa muodostaa skolastisen ja luterilaisen Jumalan kuva -opin ytimen. Sen tyypillisessä tulkinnassa ihminen on Jumalan kuva, koska hänen mielensä on osallinen ikuisista laeista, joiden kautta hän ymmärtää itseään, todellisuutta ja maailmaa. Mutta onko oppi vain keskiaikainen jäännös ja perustelu ihmisen erityisasemalle universumissa?
Jo opin klassisissa sovelluksissa  jumalankuvaisuus ymmärrettiin jatkumona, jossa oli eri asteita. Argumentoin, että oppi on sovellettavissa niin moderniin mielenfilosofiaan kuin tekoälytutkimukseen. Sen sijaan, että se olisi perustelu ihmisen erityisasemalle, se herättää kysymyksiä siitä, kuinka meidän tulisi suhtautua tulevaisuudessa  toisiin ymmärtäviin olentoihin.

Timo Koistinen (Helsingin yliopisto): Eläinten elämän ja ihmiselämän arvon mittaamisesta

31 Vertausklinikka – uudet metodit kohtaavat tulkintaperinteen (23 May 2024, at 15.15-17.00, Arkipelag B302 ja https://uef.zoom.us/j/64750403980 )

Kristillinen teologia rakentuu osin Jeesuksen vertauksille. Mitä tapahtuu, kun uusi tieteellinen keskustelu haastaa vanhat tulkinnat? Nyt Jeesuksen vertaukset nähdään osana varhaisjuutalaista kertomuskulttuuria. Ne eivät opeta tai julista mitään vaan ovat ei-uskonnollisia keinoja vaikuttaa vastaanottajiin.

Modernin narratologian, argumentaatioanalyysin ja tunnevaikutukseen keskittyvän tutkimuksen valossa Jeesus ei etsi kadonnutta lammasta eikä Jumala odota kotiin palaavaa tuhlaajapoikaa. Mutta moni klassinen tulkinnan ongelma ratkeaa ja evankeliumikirjoittajan tavoite avautuu: miksi Jeesus piti talousmiehen petosta esimerkillisenä, vihasiko vastustajien kaupungin polttanut kuningas juutalaisia, kuka selviää viimeisellä tuomiolla?

Uudet menetelmät tuovat uusia tulkintoja ja haastavat vanhoja. Mitä tämä merkitsee perinteen ja teologian kannalta? Uhka vai mahdollisuus? Tulisiko etsiä historiallisen Jeesuksen, evankelistan kuvaaman Jeesuksen vai kirkollisen tradition Jeesuksen sanomaa? Tällä klinikalla voi lisätä omaa ymmärrystä Jeesuksen vertauksista ja tuulettaa vanhoja tulkintoja.

Vertausklinikka koostuu kahdesta osasta: Ensin tutkijat esittelevät lyhyesti vertaustutkimuksen uutta metodiikkaa. Toinen osa toteutetaan työpajatyöskentelynä, jossa muut lähi- ja etäosallistujat voivat tuoda evankeliumiteksteistä valitsemiaan haasteellisia vertauksia pika-analyysiin. Näin klassiset tulkinnat ja kysymykset kohtaavat käytännön tasolla tämän hetken tutkimuksen.

Hybriditoteutus. Suljetut esitelmät ja niiden lisäksi kommenttipuheenvuorot. Lisäksi klinikalla käsitellään yleisön (live ja etä) esiin nostamia vertauksia.

Työryhmän vetäjä:

Lauri Thurén, University of Eastern Finland, lauri.thuren@uef.fi

Lauri Thurén (UEF): Vertaus ei julista vaan kutsuu tanssiin 

Katri Antin (UEF): Salaisuuksia vai itsestäänselvyyksiä? Vastauksia Matteuksen evankeliumista  

Niilo Lahti (UEF): Onko vertauksissa järkeä?  

Antti Kyytsönen (UEF): Tunteisiin menevät vertaukset 

Kommenttipuheenvuoro: Vesa Ollilainen (ÅA) 

32, 51, 58 Uskonto, tila, tunne / Religion, space, emotion

Työryhmä käsittelee uskonnon, tilan ja tunteiden risteymiä. Tilat ovat faktisesti ja mentaalisesti elettyjä ja niiden merkitykset neuvoteltuja. Ihmisen ja ihmisyhteisöjen tilallisuus alleviivaa ihmisen eksistenssin, ja myös uskonnon, kehollisuutta. Uskonnolliset tilat ovat monenlaisten tunteiden ympäristöjä ja symboleja niissä vierailevien ja toimivien ihmisten ja yhteisöjen näkökulmasta. Ne ovat tunteita herättäviä merkkejä myös monille ulkopuolisille ihmisille. Uskonnollisiin tiloihin liittyy aina tunteita ja valtakysymyksiä esimerkiksi osana kaupunkirakennetta ja kaupunkien katsomuksellista moninaisuutta. Myös näennäisen sekulaarit tilat voivat saada uskonnollisia merkityksiä ja toimia uskontoon liittyvien tunteiden ja kokemusten konteksteina. Tilat myös voivat konkretisoida abstrakteja ja vaikeasti sanoitettavia uskonnollisia näkemyksiä ja tunteita. Sekä tilan käsitettä että tunteita on uskonnontutkimuksen kentillä tutkittu verrattain vähän huolimatta niiden keskeisyydestä esimerkiksi yhteiskuntatieteissä, ja vielä vähemmän niitä on tutkittu yhdessä suhteessa uskontoon. Tässä työryhmässä käsitellään uskontoon, tilaan ja tunteisiin eri tavoin liittyviä teemoja. Työryhmään ovat tervetulleita paitsi kaikki kolme käsitettä yhdistävät esitelmät myös uskontoon ja tunteisiin tai uskontoon ja tilaan liittyvät esitelmät. Esitelmät voivat olla teoreettisia, erilaisiin empiirisiin aineistoihin perustuvia tai esimerkiksi uskonnon, tilan ja tunteiden tutkimuksen menetelmiin keskittyviä.

This session focuses on the points of contact between religion, space and emotions. Spaces are factually as well as mentally lived, contested, and their meanings negotiated, and these negotiations intertwine with emotions. The spatiality of humans and human communities underscores the embodied nature of human existance. Religious spaces are contexts and symbols of mixed emotions from the viewpoint of people and communities who visit them and use them, as well as for people further apart. They are also contexts and symbols of emotions and questions of power, for example, as parts of cities and their religious diversity. Also, seemingly secular spaces can gain religious meanings and act as contexts for religious emotions and experiences. Spaces can also make abstract religious views and emotions tangible. Both space and emotions have been researched relatively little in the fields of theology and religious studies despite their centrality in, for example, social sciences. And they have been researched even less together in relation to religion. This session focuses on themes, which relate to religion, space, and emotion in different ways. Papers combining all three themes are welcome as are papers which focus on religion and emotions or religion and space. Papers can be theoretical or based on different empirical data or, for example, focus on methods of researching religion, space, and emotions.

Työryhmän vetäjät/session leaders:

Anne Birgitta Pessi, Helsingin yliopisto, anne.b.pessi@helsinki.fi,

Henrietta Grönlund, Helsingin yliopisto

Session 1 (23 May 2024, at 15.15-17.00, Voltaire M127)

Anne Birgitta Pessi (Helsingin yliopisto) ja Henrietta Grönlund (Helsingin yliopisto): Johdanto/Introduction 

Teemu Pauha (Helsingin yliopisto): Creating a sacred space in and outside of mind 

In recent decades, a noticeable ‘spatial turn’ has been occurring in social sciences and humanities. Also in the study of religion, the scholarly focus has increasingly shifted to examining how religious phenomena are interconnected with physical space, place, and geography. Inspired by the spatial study of religion, and drawing on the interview data that I have gathered on the role of the Qur’an in the everyday lives of young Shi`a Muslims in Finland, I investigate the practices that the young Shi`a use to sacralize the physical space in which they read the Qur’an. This physical sacred space around them is mirrored in the right mental state, or the ‘sacred space’ that they create inside their minds. In my paper, I acknowledge how Émile Durkheim and other anthropological research on the demarcation between sacred and profane could be used to account for the practices of my interlocutors. However, being a psychologist by background, I am particularly interested in psychological approaches that lend themselves to conceptualizing the individual creation of a sacred space both around oneself and in one’s mind. In particular, I suggest the cultural psychological notion of a symbolic resource as such an approach.

Lili Di Puppo (University of Helsinki): “The only thing they can’t control in prison is the soul”: Transcendence as esca 

In this article, I analyse how Chechen Muslim prisoners in Russia navigate the spatiality and temporality of the prison by cultivating the transcendent dimension opened up by Islam and their Chechen customs and traditions. Both their religion and Chechen ethnicity help them escape the confines of the prison and its violent environment. They find a space of freedom both by ‘Islamicising’ the prison, for example by finding informal places for praying, and also by cultivating acceptance in their soul. The Islamic religion helps them withdraw from the prison environment, not change, and maintain their humanness. The cultivation of peace, acceptance and submission to God’s will thus throws another light on the way Islam in prison is traditionally conceived in terms of resistance or instrumental adaptation to the prison environment.

Saila Poulter (Helsingin yliopisto): Experiencing sacred spaces: What is meaningful for children? 

This study explores young children’s meaningful experiences at the meeting point of ’secular’ and ’religious’. In the study, a group of 5-7-year-old Finnish pre-schoolers participated in four site visits to sacred spaces. Theoretically, different conceptualizations of space are elaborated together with pedagogical ideas about the performative religious education approach and the pedagogy of sacred spaces. The research material of the focused ethnography consists of onsite observations, interviews and stories created by children. Theory-driven thematic analysis was chosen for data analysis. The findings illustrate that children’s cultural and worldview backgrounds influence children’s interests and experience. Children create new meanings through interaction and practices using play, humour, stories, emotions, bodily expressions, thus creating sacred spaces as “children’s spaces.”

Nina Haglund (Åbo Akademi): The Face of the Church – Employees within the Evangelical Lutheran Church of Finland as reflectors of ecclesiological space creation

What kind of image of the church do the employees of ELCF consider themselves projecting to others? Moreover, how does that image stand in relation to the ecclesiology of the church and to its commission of reaching out to the society surrounding it?
When interacting with a church community, an image of that specific community is created in the mind of the individual. A part of this image creation is the experience people have when in contact with the employees of said community. Within the scope of my research, I am looking at these questions specifically regarding the employees of ELCF whose tasks do not contain religious or spiritual aspects as described within the employment specifications.
Discerning how this particular segment of church work affects the image of the church as a community dives into possible new insights into the ecclesiological self-understanding of the ELCF.

Sessio 2 (24 May 2024, at 13.00-14.30, Voltaire M127)

Jenni Spännäri (Helsingin yliopisto): Uskonto, tila ja tanssi:  Turvallisuuden kokemuksen kehollisuutta tarkastelemassa 

Tanssi on ollut läsnä käytännössä kaikissa uskonnollisissa kulttuureissa. Se on tuonut näkyväksi  vaikeasti sanoitettavia uskonnollisia näkemyksiä ja tunteita, mutta myös luonut jakolinjoja uskonnollisiin yhteisöihin. Tanssi on taidemuoto, joka kykenee ainutlaatuisella tavalla ylittämään rajat tunnetun ja tuntemattoman, kehon ja kokemuksen sekä itsen ja toisen välillä. Mutta millaisia ovat tanssiteoksiin liittyvät spirituaaliset, keholliset kokemukset ja tunteet Suomessa? Miten erityisesti turvallisuudentunne – oleellinen ihmisten kohtaamisessa ja konflikteissa – voi rakentua tanssiteosten kontekstissa?
Tässä esitelmässä tuodaan esiin keskeisiä empiirisiä menetelmiä uskonnon, tilan ja tanssin, sekä niihin liittyvien kehollisten kokemusten tarkasteluun. Näkökulmana on tanssiteoksen esiintyjien ja katsojien kokemus, erityisesti turvallisuudentunne. Esitelmä perustuu vasta käynnistyneeseen CoCo-tutkimushankkeeseen (Exploring the Contested Constructions of Sense of Safety in Religious Spaces), ja tarjoaa ensimmäisen kurkistuksen sen tanssia käsittelevän osahankkeen menetelmiin ja aineistoihin.

Tero Heinonen (Åbo Akademi): Musiikin ja läsnäolon tilat: vuorovaikutusrituaalit ja kollektiivinen tunne uushenkisen musiikin terapeuttisessa eetoksessa 

Collective emotion emerges in musical and embodied spiritual practices, where ritual spaces and social memberships are sustained through embodied-relational and artistic-somatic techniques in search for collective effervescence. My research is based on my interviews of 110 practitioners of alternative spirituality among the “spiritual but not religious”. My results show how, with the ritual ingredients of bodily co-presence, boundaries, shared mood, and musical intersubjectivity, a collective emotion emerges, with the ritual outcomes of group solidarity, emotional energy, moral standards, and sacred objects. The self becomes a sacralized symbol of social relationships, the body a ritual space in which to express and share one’s existence and transactional needs. Singing and dancing bodies come close to each other, intensifying intersubjectivity through rhythmic entrainment and emotional contagion. Interaction rituals act as emotion transformers, turning embodied emotions into shared positive emotions and bring them to inform spiritual meaning-making and therapeutic purposes. For participants, music-making alleviated societal problems of stress, loneliness and isolation, and brought people to discover creativity and joy together in respectful and authentic ways. Results show how interaction rituals are set up to create moments of compelling emotional experience and spiritual significance, where culture is created, changed, and sustained in expressive face-to-face interactions.

Riina Sinisalo (Helsingin yliopisto): Tilallistuneet tunteet ja islam kaupungissa 

Suomen suurimmat kaupungit kokevat muutoksia kaupungistumisen ja moninaisuuden lisääntymisen myötä. Myös muslimien määrä on kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana Suomessa ja etenkin Helsingissä ja sen itäisillä alueilla. Sosiaalinen ja materiaalinen muutos voivat herättää toisissa pelkoja, kun taas toiset nauttivat kosmopoliittisesta tunnelmasta ja tuntevat olonsa kotoisaksi moninaisessa kaupunkiympäristössä. Olen tutkinut tunteiden tilallistumista Itä-Helsingissä paikallisiksi tunnetiivistymiksi osana väitöskirjaprojektiani. Yhdistän esitelmässäni otteita etnografisesta aineistostani Sara Ahmedin (2014/2018) teoriaan tunteiden kierrosta ja merkkien tahmaistumisesta sekä Marco Antonsichin (2010) tulkintaan territoriaalisesta kuulumisesta havainnollistaakseni tunnetiivistymien rakentumista alueella ja sitä, miten tunteilla neuvotellaan myös kuulumista kaupunkiin. Uskonnon ja tunteiden liittymäpintojen tarkastelu kaupungissa kertoo, millaisia odotuksia meillä on kaupunkitilaa ja urbaania elämää kohtaan. Sekulaariksi usein oletettu mutta uskonnollisesti moninainen kaupunkiympäristö korostaa odotuksia ja niihin kytkeytyviä tunteita ja tarjoaa hedelmällisen kontekstin uskonnon, tilan ja tunteiden käsittelylle.

Sessio 3 (24 May 2024, at 14.45-16.15, Voltaire M127)

Mari Metso (Itä-Suomen yliopisto): Uskonnollinen tila osana marginaaliaseman purkamisen prosessia 

Nyky-Intiassa kastistatuksen määrittämät tilalliset rajat ovat osittain menettäneet merkitystään etenkin kaupungeissa. Uskonnollisella tilalla on kuitenkin edelleen erityinen asema paikkana, jossa voidaan sekä vahvistaa kastien ja uskontojen välistä erottelua, että haastaa ja purkaa syrjiviä käytänteitä.
Kastittomilla daliteilla ei ole aikaisemmin historiassa ollut omaa, julkista, näkyvää edustusta rakennusten, patsaiden tai muistomerkkien muodossa. Tämän takia muun muassa uusbuddhalaiset temppelit ja Intian luterilaisten kirkkojen kirkkorakennukset ovat nykyisin tärkeitä, julkisia merkkejä dalitien olemassaolosta. Nämä kaikille kasteille avoimet uskonnolliset rakennukset ovat konkreettinen osa dalit-väestön marginaaliaseman purkamisen prosessia ja muistutus oikeudenmukaisemman yhteiskunnan eteen tehdystä työstä. Lisäksi rakennukset ovat sosiaalisen elämän keskuksia ja dalit-yhteisöjen kollektiivisen muistin vahvistamisen paikkoja.   
Tarkastelen uskonnollisen, julkisen tilan merkitystä nyky-Intiassa uusbuddhalaisuuden ja protestanttisen kristillisyyden näkökulmasta. Kummassakin perinteessä dalitit muodostavat enemmistön. Lisäksi nostan esiin kenttätyöni aikana Intiassa keräämästäni tutkimusdatasta esimerkkejä siitä, miten haastattelemani dalit-naiset kuvaavat temppelien ja kirkkorakennusten merkitystä erityisesti naisille.

Johanna Kujala (Turun yliopisto): Tilan ulottuvuuksia eräässä tapaustutkimuksessa 

Esityksessäni pohdin tilaa ja uushenkisyyttä alkumetreillä olevan väitöstutkimukseni puitteissa. Etnografisesti tutkimassani yhteisössä tilaa ja ”vapaata tilaa” luodaan erityisin rituaalein, ja tilassa koetaan yleensä eriasteita tunteita. Yhteisön vapaaseen tilaan liittyy kiinteästi aika-tila -pohdinnat samaan aikaan kun ruumiillisuus toimii kokemusten tilana. Tilan käsite nousee esiin myös globaalin yhteisön Zoom-tapaamisissa ja WhatsApp-keskusteluissa – jaettu tila ei ole aina pelkästään fyysistä. Esitykseni perustuu empiirisesti keräämääni aineistoon ja kokemuksiini kentällä, ja se on erilaisia mahdollisia lähestymistapoja pohdiskeleva avaukseni aiheeseen.

Anu Rask (Helsingin yliopisto): Lähestymistapoja tilalliseen uskonnontutkimukseen Kim Knottin kautta

Kaupunkiympäristössä kulttuuriset, taloudelliset ja poliittiset rakenteet sekä rakennettu ympäristö ja historia risteävät, ja kaikki tämä muokkaa myös uskontoja. Vastaavasti uskonnot muovaavat kaupunkeja. Tätä ilmiökenttää voi tarkastella esimerkiksi uskonnon tilallisten ja materiaalisten ulottuvuuksien kautta. Uskonnon ja kaupunkitilan tutkimuksessa uskonnontutkimus risteää usein myös esimerkiksi kaupunkisosiologian, ympäristöestetiikan tai ihmismaantieteen näkökulmien kanssa.
Uskontososiologi Kim Knott on luonut uraa uurtavaa tilallisen uskonnontutkimuksen metodologiaa ja tieteellisiä työkaluja uskonnon paikallistamiseen sekularisoituneissa länsimaisissa yhteiskunnissa myös näennäisesti sekulaareista tiloista, paikoista, esineistä ja yhteisöistä. ?Uskonnon kartat? ovat kaupungeissa moniuloitteisia ja dynaamisia, ja niihin voi liittyä esimerkiksi valtasuhteita, uskonnon asema yhteiskunnassa ylipäätään sekä vähemmistöuskontojen asema kaupungin moninaisuudessa.
Tutkimustehtävä on esitellä tilallista uskonnon tutkimusta menetelmänä uskonnollisen ja sekulaarin yhteen kietoutumisen tarkasteluun kaupunkitilassa. Olen valikoinut syvempään tarkasteluun uskontososiologi Kim Knottin luoman tilallisen uskonnontutkimuksen menetelmän. Knottin menetelmä  on analyyttis-filosofinen työkalu uskontojen paikallistamiseksi kaupunkitilassa. Metodia Illustroivana analyysikohteena toimii Helsingin Senaatintori. Knottin menetelmää sekä muita tilallisen uskonnontutkimuksen näkökulmia hyödyntäen tuon Senaatintorin kautta tilallisen uskonnontutkimuksen teemat helsinkiläiseen ja suomalaiseen kontekstiin.
Senaatintorin ympäristössä on erilaisten neuvotteluiden äärelle johdattavaa uskonnollisen ja sekulaarin rajapinnalla liikkuvaa välitilamaisuutta.

33 Antisemitismi tänään (23 May 2024, at 15.15-17.00, Camera Obscura E201)

Tässä paneelissa antisemitismiin perehtyneet uskonnon- ja kulttuurintutkijat keskustelevat, millaisia muotoja antisemitismi on saanut nykyaikana. He ottavat kantaa muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Mikä on antisemitismin ja antisionismin suhde? Missä kulkee raja asiallisen Israel-kritiikin ja juutalaisvastaisuuden välillä? Mikä on uskonnon rooli nykyajan antisemitismissä?

Muukalaisvastaisuuden ja poliittisten ääriliikkeiden kasvu 2000-luvun alun Euroopassa ja muualla on lisännyt juutalaisvastaisuutta siinä määrin, että Euroopan komissio käynnisti vuosille 2021–2030 ohjelman, jonka kunnianhimoisena tavoitteena on antisemitismistä vapaa Euroopan unioni. Lokakuussa 2023 tapahtuneen Hamasin terrori-iskun ja siitä alkaneen sodan seurauksena antisemitismi on kuitenkin vain voimistunut. Paikalliset juutalaisyhteisöt on asetettu vastuuseen Israelin sotatoimista, ja ne ovat joutuneet kokemaan kasvavaa väkivallan uhkaa.  

Järjestäjä: Teologinen julkaisuseura 

Keskustelijat 

Tuomas Laine-Frigren, Tampereen yliopisto 

Pekka Lindqvist, Åbo Akademi 

Elina Vuola, Helsingin Yliopisto 

Daniel Weintraub, Helsingin juutalainen koulu 

Puheenjohtaja 

Ritva Palmén, toimittaja, Teologinen Aikakauskirja 

34 Nikean vuoden 325 kirkolliskokouksen merkitys juutalais-kristillisille suhteille (23 May 2024, at 15.15-17.00, Saussure M128)

Nikean kirkolliskokousta (325) pidetään yleisesti vedenjakajana prosessissa, joka johti kristinuskon ja juutalaisuuden eroon. Tämä liittyy niin kristologiseen sisältöön kuin pesäeron tekemiseen juutalaisiin tapoihin kuten pääsiäisen vieton tapaan. Vastakkainasettelu näiden traditioiden välillä edisti myös antijudaistista ja antisemitististä ajattelua. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen on uudelleen korostettu kristinuskon juutalaista taustaa ja käyty juutalais-kristillistä dialogia uudelta pohjalta. Vuoden 1965 Nostra Aetate-asiakirjalla on tässä ollut keskeinen rooli. Modernilla ajalla myös juutalaiskristillisyys vaikkapa messiaanisen juutalaisuuden muodossa on jossain määrin palannut takaisin, samoin kiinnostus juutalaisia juhlia ja niiden viettoa kohtaan kristittyjen parissa. Tässä avoimessa työryhmässä olisi tarkoitus analysoida nykytutkimuksen valossa Nikean kirkolliskokouksen päätösten merkitystä historiallisessa kontekstissaan ja teologisesti sekä konsiilin merkitystä tänään II MS:n jälkeen käydyn juutalais-kristillisen dialogin ja uuden tutkimuksen valossa.

Tämä on avoin sessio, jossa mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa on Suomen ev.-lut. kirkon kirkkohallituksen ja juutalaisuus-työryhmän asiantuntijajäseniä Åbo Akademista ja Helsingin yliopistosta sekä Helsingin juutalaisesta seurakunnasta.

Työryhmän vetäjä:  

Tomi Karttunen, Itä-Suomen yliopisto ja Helsingin yliopisto, tomi.karttunen@evl.fi

Anni Maria Laato (Åbo Akademi): Nikaian kirkolliskokous (325) vedenjakajana juutalaisten ja kristittyjen suhteessa  

Nikaian kirkolliskokousta ja sitä ympäröiviä vuosikymmeniä on usein pidetty vedenjakajana kristittyjen ja juutalaisten suhteessa. Keisarin ruvettua suosimaan aiemmin vainottuja kristittyjä enemmistö-vähemmistö-suhde muuttui: kristittyjen määrä ja yhteiskunnallinen vaikutusvalta lähtivät selvään kasvuun. Polemiikki puolin ja toisin koveni, ja separaatio eri tasoilla syveni. Nikaiassa 325 päätettiin, että pääsiäistä ei tule viettää juutalaisen kalenterin vaan itsenäisen laskutavan mukaan. Sunnuntain ja sapatin vietosta sen sijaan ei päätetty Nikaiassa; keisarin päätöksellä 321 sunnuntaista tuli vapaapäivä, ja Laodikean konsiilissa 364 kristittyjä kiellettiin viettämästä sapattia. Tutkimuksessa on keskusteltu myös siitä, mitä se, että Nikaiassa kristologia ja kolminaisuusoppi määriteltiin tarkemmin kuin ennen, merkitsi kristittyjen ja juutalaisten suhteelle. Esitelmässä luodaan katsaus tutkimuksen nykytilaan ja keskustellaan edellämainittujen päätösten merkityksestä historiallisesta perspektiivistä.  

Antti Laato (Åbo Akademi): Varhainen enkelihahmoinen kristologia sekä Areioksen kristologia  

Esitelmässä käsitellään, millä tavalla ensimmäiset juutalaiset kristityt pohtivat enkelihahmoisen kristologian raamatullisia juuria. Vanhassa testamentissa on lukuisia tekstejä, joissa enkelin sanotaan ilmestyneen ihmiselle. Jatkosta käy kuitenkin ilmi, että enkeli sanoo olevansa Jumala. Nykytutkimuksessa on korostettu tämän kristologian suurta merkitystä varhaisen kristologian kehityksessä. Tällaiset tekstit nähtiin arvokkaina todisteina Jumalan persoonallisen Viisauden (Sananl 8:22-31) lisäksi siitä, että Jumalan rinnalla on toinen jumalallinen persoona. Kristityt katsoivat tämän jumalallisen persoonan olevan inkarnaatiossa syntynyt Kristus. Esitelmässä hahmotetaan enkelihahmoisen kristologian perusteita Justinus Marttyyrin, Origeneen heprean opettajan lausuman sekä Ascensio Isaiae (Jesajan taivaaseenastuminen) tekstien valossa. Areioksen tekemät omat johtopäätökset enkelikristologiasta johtivat siihen, että varhainen enkelihahmoinen kristologia menetti suosionsa.  

Raimo Hakola (Helsingin yliopisto): Synagogarakennukset Nikean kirkolliskokouksen 325 jälkeen

Juutalaisuuden ja kristinuskon ero vuoden 325 kirkolliskokouksen jälkeen ei näytä välittömästi näkyneen esimerkiksi synagogarakennuksissa. Luennossa tarkastellaan arkeologisten tutkimusten perusteella, miltä etääntyminen juutalaisuuden ja kristinuskon välisissä suhteissa ilmenee ajan synagogarakentamisessa. Kristinuskostahan tuli valtionuskonto Rooman valtakunnassa vasta keisari Theodosiuksen Thessalonikan ediktin myötä vuonna 380.  

Terho Kanervikkoaho: Messiaaniset juutalaiset ja Nikean kirkolliskokouksen vuoden 325 päätökset 

Nikean kirkolliskokous ja sen linjanveto, että Jumalan Poika on samaa olemusta kuin Isä (homoousios) sekä pääsiäisen ajankohdan määrittäminen kristillisen käytännön mukaan erotuksena juutalaisesta laskentatavasta olivat keskeisiä tekijöitä kristinuskon ja juutalaisuuden lopullisessa erkanemisessa kahdeksi eri uskonnoksi. 1800-luvun heprealaisen juutalaislähetyksen myötä syntynyt messiaanisten juutalaisten liike haastaa tätä kahtiajakoa osaltaan, vaikka niin juutalaisten kuin kristittyjen näkökulmasta liike on herättänyt myös kritiikkiä uskonnon rajojen horjuttamisesta. Esitelmöijä on perehtynyt erityisesti Israelin messiaaniseen liikkeeseen ja erittelee sen identiteettiä suhteessa nikealaiseen kristinuskoon sekä toisaalta nykyjuutalaisuuteen. 

Tomi Karttunen (UEF ja HY): Nikean kirkolliskokouksen dogmaattiset päätökset ja kristinuskon juutalainen tausta

Tarkoituksena on analysoida Nikean kirkolliskokouksen trinitaaris-kristologisten päätösten filosofis-teologista ja raamattuteologista taustaa ja perusteita sekä kokouksen linjanvetojen merkitystä kristilliselle identiteetille ja etenkin soteriologialle. Kysytään myös, millaisiin seurauksiin päätösten tulkintahistoria on johtanut ajatellen esimerkiksi kristinuskon historiallisen luonteen ilmaisemista ja ymmärtämistä, teologian antropologian holistisuutta sekä antijuutalaisten ja antisemitististen tulkintojen kasvumaaperää ja miten tätä perintöä katsotaan nykyisen juutalais-kristillisen dialogin valossa.   

35, 48 Uskonnot, katsomukset ja elämäntavat vastauksina ympäristön muutoksiin 

Ympäristössä olevat muutokset ovat vaikuttaneet eri aikoina ihmisen uskonnollisiin, henkisiin ja maailmankuvallisiin perinteisiin, käsityksiin ja käytäntöihin ymmärtää omaa asemaansa ja toimintaansa suhteessa ympäristöönsä. Viime vuosikymmenet ovat saaneet sekä sekulaarit että uskonnolliset yhteisöt kuin niiden tutkijat uudelleenarvioimaan suhdettaan ympäröivään todellisuuteen ja etsimään tapoja rakentaa kestävämpää elämäntapaa. Työryhmässä tarkastellaan uskontojen ja/tai katsomusten ja ympäristön tai siinä tapahtuneiden muutosten tai kriisien suhdetta eri näkökulmista ja eri aikoina. Työryhmässä kysytään myös, miten uskontojen ja henkisyyden muodot voivat tukea, inspiroida, tai mahdollisesti estää kestävää kehitystä tukevia yhteiskunnallisia ratkaisuja. Avoimen työryhmän järjestää tutkimusverkosto Religion, Ecology & Diversity (RED).

Työryhmän vetäjät:

Vilppu Huomo, Helsingin yliopisto, vilppu.huomo@helsinki.fi

Jaana Kouri, Turun yliopisto, jkouri@utu.fi

Laura Wickström, Åbo Akademi University, laura.wickstrom@abo.fi

Sessio 1 (23 May 2024, at 15.15-17.00, Goethe L104) 

Vilppu Huomo (Helsingin yliopisto): Antroposentrisyys vai mielen ja materian dualismi 

Luterilaisessa, ortodoksisessa ja roomalais-katolisessa teologiassa on viitattu kartesiolaiseen dualismiin keskeisenä ekologisen kriisin johtaneena juurisyynä. Tämän takia on myös argumentoitu, että ilmastonmuutoksen ratkaiseminen edellyttää uudenlaisen holistisen maailmankatsomusta, joka ylittäisi dualismin. 

Argumentti kartesiolaisesta dualismista ekologisen kriisin juurisyynä on myös ongelmallinen. Argumentti ei riittävästi huomioi luonnon hyödyntämisen kehityskulkuja jo ennen Descartes’ta. Toisaalta yhtenä ekologisen kriisin syynä on pidetty myös antroposentrisyyttä eri muodoissaan. Kristillisten kirkkojen kannalta argumentti antroposentrisyydestä ekologisen kriisin juurisyynä on vaikeampi, koska se nostaa esiin kysymyksen antroposentrisyydestä teologiassa.  

Esityksessä tarkastellaan erityisesti luterilaisten kirkkojen argumentaatiota ekologisen kriisin juurisyistä sekä siihen liittyviä argumentteja kriisin ratkaisemiseksi. 

Jenni Mölkänen (UEF): Ympäristönsuojelu, sosiaaliset suhteet ja kestävän kehityksen haasteet ja mahdollisuudet Koillis-Madagaskarin maaseudulla 

Marojejyn kansallispuisto perustettiin Koillis-Madagaskarille vuonna 1998 osana valtion intensiivistä ympäristöpolitiikkaa, jonka keskiössä on ollut luonnon monimuotoisuuden suojeleminen, uusien toimeentulonmuotojen, esimerkiksi ekoturismi, kehittäminen sekä yhteisöjen luonnonvarojen ja ympäristön hallinnan tukeminen. Keskeistä näissä kestävän kehityksen mukaisissa luonnonsuojelu- ja kehitysyhteistyötoimissa on ollut sekulaari tieteellinen maailmankuva, jossa luonnon nähdään toimivan luonnonlakien mukaisesti sekä yksilön järkeilyä korostava moderni talousajattelu. Myös kristityt kirkot ovat haastaneet madagaskarilaisten tapaa antaa lahjoja kuolleille esivanhemmilleen tai hengille, jotka elävät tietyissä kivissä tai puissa.  

Koillis-Madagaskarilla eläville riisin ja vaniljan viljelijöille, luonto ei toimi omilla laeillaan vaan on Jumalan (kristinuskon tai perinteisen uskon) luoma. Se, mitä luonnontieteellisissä kuvauksissa määriteltäisiin luonnoksi, kuten maa, kivet, joet tai metsät, ovat maanviljelijöille läpeensä sosiaalisia. Esimerkiksi tietyssä maapaikassa, puussa tai kivissä elää erilaisia henkiä, jotka voivat vaikeuttaa tai edesauttaa ihmisten elämää ja joiden läsnäolo on otettava huomioon, kun ihmiset kävelevät metsässä, ylittävät jokia tai tekevät töitä pelloillaan. Ekoturismissa nämä eri suhteet tulevat esiin ja vaativat rituaaleja erityisesti kylien vanhimmilta, joiden on loppukädessä neuvoteltava Marojejyllä asuvien henkien kanssa. Myös viimeaikaiset poikkeuksellisena ajankohtana ilmentyneet sateet ovat herättäneet ihmisiä pohtimaan suhteitaan jumaliin uudestaan ja tuovat esille ristiriidan uusien toimeentulonmuotojen ja tabujen ja rituaalisten lahjojen välillä. 

Laura Wickström (Åbo Akademi, Polin-institutet): Ekoislamilaisia lähestymistapoja ympäristöhaasteisiin 

Tämän esitelmän tarkoituksena on esittää neljän ansioituneen teoreetikon ja aktivistin tulkintoja ja näkemyksiä ympäristöhaasteista ja islamin ympäristödiskursseista, mitä voidaan kutsua islamilaiseksi ekoteologiaksi tai ekoislamiksi. Tutkijat ja aktivistit Fazlun Khalid (1932-), Ibrahim Abdul- Matin (1977-2023), Nawal Ammar (1958-) ja İbrahim Özdemir (1960-) ovat valittu sen perusteella, kuinka tärkeitä he ovat tämän päivän ympäristöajattelun kehittämiselle. Lisäksi he kaikki edustavat erilaisia tulkintoja sunni-islamista. Tavoitteena ei ole tehdä Koraanin tutkimusta, vaan esittää erilaisia ääniä ekoislamissa ja tuoda esiin erilaisia tulkintoja näiden neljän aktivistin ja tutkijan kautta. 

Sessio 2 (24 May 2024, at 9.00-10.30, Goethe L104) 

Jaana Kouri (Turun yliopisto): Veen emonen – Autoetnografinen tarkastelu ihmisen ja ympäristön suhteesta (nyky)shamanismissa 

Ihmisen ja ympäristön suhde on historiallinen ilmiö, joka muuttuu ajan kuluessa. Antropologi Tim Ingold korostaa yhteistoimijuutta ympäristön kanssa. Hänen mukaansa ihmisten väliset suhteet, joita olemme tottuneet kutsumaan ”sosiaalisiksi”, ovat vain osa ekologisia suhteita. (Ingold 2000) 

Tässä esityksessä tarkastelen shamaanin suhdetta ympäristöön, sen aineellisiin ja aineettomiin toimijoihin. Niin harjoittajat kuin tutkijat katsovat (nyky)shamanismin perustuvan animismiin, jonka mukaan kaikki, niin aineellinen kuin aineetonkin, on yhteydessä toisiinsa, elävää, ja kaikella on henki. Tähän perustuu myös shamaanin matka, ritualistinen menetelmä kommunikointiin kaiken elävän kanssa. Nykyshamanismissa shamaani kirjoittaa ja kertoo muille rituaaliin osallistuneille matkan jälkeen sen aikana tapahtuneet asiat ja kohtaamisensa henkimaailmassa matkakertomuksena. 

Otan esimerkkejä omasta autoetnografisesta aineistostani. Nykyshamanismin on sanottu perustuvan kokemuksellisuuteen. Voidaanko nykyisen kokemuksellisen tiedon avulla tulkita myös historiallisen luontosuhteen esitystä, kuten mahdollisesti tuhansien vuosien takaista, kansanrunoudessa esitettyä suullista perinnettä ’matkakertomuksena’ ihmisen muuttuvasta suhteesta ympäristöön? Samalla pohdin harjoittaja-tutkijan asemaa kahden erilaisen ympäristösuhteen, erilaisen tiedon ja ontologian, välittäjänä. Onko esimerkiksi shamanistinen kokemuksellinen tieto aina kontekstisidonnaista, suhteessa tiettyyn aikaan, paikkaan ja tilanteeseen osallistuviin toimijoihin? 

Hanne Metsähinen (Turun yliopisto): Kokemus luontoyhteydestä kestävämmän ja merkityksellisemmän elämän rakentajana

Shamanismi on animistiseen maailmankuvaan pohjaava menetelmä päästä yhteyteen henkisten todellisuuden tasojen kanssa. Animistisen maailmankuvan mukaan kaikki on elollista, kaikella on eräänlainen henki. Tehdessäni tutkielmaa shamanistisesta parantamisesta nykyajan Suomessa asiakkaan tai oman hyvinvointinsa eteen työskentelevän henkilön näkökulmasta yhtenä keskeisenä teemana aineistossani nousi esiin se, kuinka merkittävä osa tutkimukseeni osallistuneista henkilöistä koki shamanismin harjoittamisen parantaneen heidän hyvinvointiaan ylläpitämällä ja lisäämällä yhteyden tunnetta niin itseen, muihin ihmisiin kuin ympäristöönkin. Shamanistisessa ajattelussa näiden nähdään usein olevan pohjimmiltaan olevan yksi ja sama asia, osa luontoa, osa yhtä suurta henkeä. 
Tuon luontoyhteyden kokemuksen koettiin muun muassa lisäävän kunnioitusta ympäristöä kohtaan, tuovan elämään merkityksellisyyttä, parantavan itsetuntemusta ja auttamaan oman paikan löytämiseen maailmassa. Moni koki tämän yhteyden avulla saavansa henkimaailmasta myös suoraa opastusta elämänsä kysymyksiin. Esityksessäni pohdin voidaanko shamanistisella parantamisella ja laajemmin shamanismin harjoittamisen vahvistamalla luontoyhteydellä osaltaan vaikuttaa myös meneillään olevaan ilmastonmuutokseen ja muihin aikamme haasteisiin. 

38 Discursive study of religion (23 May 2024, at 15.15-17.00, Nikander D110)

The introduction of discourse theoretical- and analytical perspectives in the study of religion is fairly recent. While such perspectives have long been implicit throughout much scholarship in the “critical religion” approach, the past couple of decades have also seen the gradual emergence of a more cohesive “discursive study of religion” that expressly approaches the category of religion and its study through the prism of discourse and language.

Session leader:

Marcus Moberg, Åbo Akademi University, marcus.moberg@abo.fi

Marcus Moberg (Åbo Akademi University): Critical Religion, Discursive Study of Religion, and Religion as “Social Fact”

The Critical Religion approach has become firmly established across several more specific sub-fields in the broader Study of Religion during the past couple of decades. Through its repeated critical interrogation of the heuristic and analytical value of the Western category of ‘religion’, Critical Religion scholarship has had a notable impact on how many scholars in the SoR have come to approach and employ the category of religion. However, the implications of Critical Religion scholarship for empirical research in SoR still remain somewhat unclear. This presentation argues that the practical implications of critical religion scholarship requires us 1) to engage more directly with ongoing research in the Discursive Study of Religion and 2) to approach ‘religion’ as a Durkheimian ‘social fact’.   

Pasqualina Eckerström (University of Helsinki): Religious discourses within the heavy metal music scene in Iran and Saudi Arabia

Since its inception in 1960, western extreme metal music has been heavily influenced by various religious themes such as paganism, occultism, esotericism, and Satanism. As a result, several research projects have examined the relationship between religion and metal bands in secular societies. There is substantial data to demonstrate how metal enthusiasts from the Middle East view the genre as anti-Islamic. However, it is surprising that studies have yet to address the fundamental question I am about to pose: What does religion mean to heavy metal musicians  living under Islamic authoritarian regimes? This study uses interviews I conducted with Iranian and Saudi musicians and critical discourse analysis to explore how heavy metal musicians understand religion in Iran and Saudi Arabia. The findings reveal that Saudi musicians view religion as both a tradition and culture, while their Iranian counterparts interpret it as a source of power. Various categories emerge from the analysis, shedding light on the diversity of religious interpretations among heavy metal musicians in these countries.

Marjukka Laiho (University of Eastern Finland): Exploring the Category of Theology

Recent decades have introduced inspiring academic discussions about the category of religion. These discussions have mostly taken place within the field of religious studies. At the same time, various critical epistemologies have made their way to empirical studies of theology. For example, in practical theology, practice theory, ethnography, and phenomenologically rooted explorations of the ‘lived’ have gained momentum. Such novel foci often emphasize everyday and ordinary perspectives on theology and theologizing, carrying with them novel understandings of what theology is or ought to be. Instead of academic and professional endeavor, theology is now seen as one’s way of life, a kind of gaze into oneself and others, and a mode of one’s profound existence in the world? (Kang, N. Cosmopolitan Theology, 2013, ix). Such (re-)definitions share a lot with recent approaches in the discursive study of religion; they reveal power trajectories and raise critical questions about theological knowledge production in academia and beyond. This presentation is a starting point in my analysis of the category of theology. Instead of answers, it maps out tools for critical analysis of theological knowledge production. How and by whom is theology used as a category, and why is it of essence to explore this?

Taina Järvenpää (Jyväskylän yliopisto): Sisällön ja merkitysten muuttuminen kirkkoa koskevassa julkisessa keskustelussa

Esitykseni pohjautuu tekeillä olevaan kielitieteelliseen väitöskirjaani ja sen ensimmäiseen artikkeliin, joka käsittelee kirkkoa koskevien sisältöjen, esimerkiksi annettujen lausuntojen, ketjuuntumista ja muuntumista sekä merkityksissä tapahtuvaa muutosta. 
Tutkimukseni aineisto koostuu kirkkoa ja sukupuolineutraalia avioliittolakia käsittelevistä uutis- ja keskusteluketjuista, joissa huomioidaan sekä erilaiset mediat että erilaiset kontekstit: tekstejä on kirkon omasta mediasta, valtakunnallisesta ja alueellisista uutismedioista sekä sosiaalisesta mediasta. Tällainen ketju voisi olla yksinkertaisimmillaan esimerkiksi piispain tiedote, josta tehdään Helsingin Sanomien uutinen, joka sitten saatesanoin tviitataan edelleen eteenpäin. 
Esittelen aineistoketjun ja esimerkkien avulla, miten samaa uutista tai teemaa käsittelevissä teksteissä merkitykset muuttuvat ja sisällöt muuntuvat mediasta, kontekstista ja diskurssista toiseen siirryttäessä. Tarkastelen sisältöjen liikkumista tekstien ja diskurssien välillä rekontekstualisaation ja remediaation käsitteiden avulla. 
Tutkimukseni teoreettisena pohjana on Norman Fairclough’n (1995) kriittinen diskurssintutkimus, ja kielitieteilijänä lähestyn aineistoani ensisijaisesti tekstuaalisin havainnoin. Tutkin median roolia ja merkitystä osana yhteiskunnallisia muutoksia, mutta osallistun myös keskusteluun uskonnon ja kirkon roolista osana länsimaista yhteiskuntaa. Tutkimusintressini ja -menetelmäni ovat lähellä diskursiivista uskonnontutkimusta ja aihepiirejä, kuten uskonnolliset instituutiot, media ja julkinen keskustelu. 
Lähteet: Fairclough, Norman 1995: Critical discourse analysis: The critical study of language. Longman. 

39 Eläinsuhteiden muutokset erilaisissa uskonnollisissa, henkisissä ja uskonnottomissa perinteissä / Transitions in human-animal relationships in different religious, spiritual, and non-religious traditions (23 May 2024, at 15.15-17.00, Simone Weil M134)

Elämme monilajisessa maailmassa, ja työryhmässä lähestytään ihmisen tapoja elää suhteessa muihin eläimiin maailmankatsomukseen sisältyvänä kysymyksenä. Ihmis-eläinsuhteet ovat kuitenkin jatkuvassa muutoksessa ja se heijastuu myös erilaisiin traditioihin. Esimerkiksi eläintuotantoon ja muuhun eläinten hyödyntämiseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä käydään keskusteluja myös erilaisissa uskonnollisten tai henkisten perinteiden konteksteissa. Konkreettisia muutoksia voi näkyä esimerkiksi erilaisten perinteiden eläinkäsityksissä ja yksittäisissä rituaaleissa.

We live in a multi-species world, and in this session, the ways humans live in relation to other animals is approached as a question deeply embedded in our worldviews. However, our relationship with other species is in constant flux and this is also reflected in different traditions. For example, ethical discussions about animal agriculture and other forms of animal exploitation take place within various religious, spiritual, and non-religious contexts. Concrete changes may manifest in different traditions’ conceptions of animals and in individual rituals.

Työryhmän vetäjä / Session leader:

Terhi Hannola, Helsingin yliopisto, terhi.hannola@helsinki.fi

Konsta Kaikkonen (Western Norway University of Applied Sciences, HVL): Of Fjordscapes and Fish: On the roles of fish in ritual landscapes

The North Norwegian coast has been inhabited for a longer time than most of the rest of Fennoscandia. Already some of the earliest archaeological sources from the area indicate that fish have played an important part in the nutrition of minds as well as bodies. Up until the late 19th century, rituals involving fish and fishing have been recorded among peoples living on the coastal areas of Northern Norway. 
The main focus of this presentation lies on the Várjját (Varanger) area and its coastal Sámi population. It attempts to address fish as partakers in networks of human and other-than-human actors mainly based on historical materials from the 17th-19th centuries, as well as archived transcriptions of more recent interviews from the Várjjat area. 
Questions of continuity and change are also taken up, as the religious landscape of the area has been in constant change, yet the role of fish and fishing for the local communities has stayed decisive. Further, the paper attempts to contextualise the case studies from Várjjat with a broad, general understanding of the involvement of fish in rituals along the coast of Northern Norway throughout its period of inhabitation.

Karolina Kouvola (Oulun yliopisto): Eläinten välineellistäminen parannus- ja suojausrituaaleissa

Uskonto- ja rituaalihistoriaa käsittelevässä esitelmässä tarkastellaan ruotsinkielisen Pohjanmaan vernakulaaria uskomusaineistoa pääasiassa 1900-luvun alussa. Esitelmän päätutkimuskysymys on, millä tavoin eläimiä on välineellistetty osana parannus- ja suojausrituaaleja maaseutuyhteisössä. Parannusrituaaleihin luetaan tässä tapauksessa sekä eläinten että ihmisten parantamiseen tähtäävät rituaalit. Suojausrituaaleihin taas luetaan rakennuksen, ihmisen tai eläimen suojaamisen vahingolta tähtäävät rituaalit tai ritualistiset toimet. Ensisijaisena aineistona esitelmässä käytetään 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa kerättyä muistitietoa rituaaleista, joissa erilaisia koti-, villi- ja maatalouseläimiä on käytetty osana rituaalista toimintaa.  

Aineistoanalyysin kautta havaitaan, että eläinten välillä on havaittavissa kulttuurinen hierarkia arvostettujen ja vähemmän arvostettujen eläinten välillä. Pyrin löytämään aineistoa sosiaalihistorialliseen yhteyteensä kontekstualisoimalla vastauksia siihen, mistä taustatekijöistä kulttuurinen hierarkia eläinsuhteissa on muodostunut, miten rituaalitutkimuksen kautta voidaan tutkia ihmis-eläinsuhteita historiallisessa kontekstissa sekä eläimille annettuja vernakulaarin uskomuksellisia merkityksiä. Esitelmässä tarkastellaan myös mahdollista muutosta eläinten rituaalisessa välineellistämisessä Pohjanmaan ja laajemmin Länsi-Suomen alueella.  

Panu Pihkala (Helsingin yliopisto): Toislajisten eläinten suremisen eri muodot ja niiden merkitys

Toislajisten eläinten kärsimys ja kuolemat voivat herättää ihmisissä monenlaista surua. Teollistuneiden yhteiskuntien ihmiskeskeisyys on kuitenkin aikaansaanut tilanteen, jossa eläimiin liittyvää surua ei usein ole ymmärretty tai kohdattu. Esitelmässä tarkastellaan uskonnontutkimuksen, surututkimuksen ja kriittisen eläintutkimuksen valossa eläimiin liittyvän surun eri muotoja. Pohjana on käynnissä oleva tutkimus aiheesta, jota tehdään Elisa Aaltolan johtamassa ELÄÄ – elonkirjon äänettömät -hankkeessa, sekä esitelmöijän tutkimusartikkeli ympäristösurun muodoista (Pihkala 2024). Esitelmässä käytetään kolmea tapausesimerkkiä: lemmikkien/kumppanieläinten kuolemaan liittyvää surua, villieläinten kärsimykseen ja kuolemaan liittyvää surua sekä tuotantoeläinten kärsimykseen ja kuolemaan liittyvää surua. Esitelmässä tuodaan esiin, että eläinten suremiseen voi liittyä näkymättömiä menetyksiä (intangible loss), epäselviä menetyksiä (ambivalent loss) sekä jatkuvia menetyksiä (nonfinite loss). Etenkin tuotantoeläinten kärsimykseen havahtuminen voi murtaa ihmisen perusoletuksia maailmasta (shattered assumptions) ja aiheuttaa vaikeita suruprosesseja, joissa oman vastuun ja syyllisyydentunteiden käsittely piirtyy tärkeänä. Eläinsuru voi vuorovaikuttaa maailmankatsomuksen ja/tai uskonnollisen vakaumuksen kanssa. Surun käsittelyn kannalta ongelmallista on se, että eläimiin liittyvä suru saa usein erilaisia äänioikeudettoman surun muotoja. Erilaisten yhteiskunnallisten tekijöiden tarkastelu onkin olennaista, jotta ilmiötä voidaan ymmärtää paremmin. Eläinsurun muodot voivat olla poikkeuksellisen ristiriitaisia yhteiskunnissa: eläimen kuolema voi esimerkiksi aiheuttaa metsästäjälle tyytyväisyyttä ja eläinoikeusaktivistille surua. Eläinsurun eri muotojen tarkastelu ja käytännön käsittely piirtyvät tärkeänä aiheena eläinoikeuksien edistämisen kannalta, ja uskonnontutkimus tarjoaa osaltaan käsitteellisiä keinoja tällaiseen tutkimukseen. 

41 Diaconia on the verges – Nordic social practices and Christian reflection in a new political landscape (24 May 2024, at 9.00-10.30, Saussure M128)

The political landscape has shifted in the Nordic countries and the EU. The influence from strict conservative and right-wing politics in several European countries has implications for concrete social work and diaconia in churches. The churches respond both in word and practice. At the same time, we see that often the responses tend to be reactive rather than proactive opening new perspectives for lived life in society and the world. A quest for a societal theology where the churches offer proposals grounded in faith practice and theology offer new ways of being church and society. 

This panel for a discussion on new challenges for churches relating to migration, diaconia and inter-religious encounters in the Nordic countries. Is there a need for new theology forming strategies and concrete actions? If so, what can be possible directions coming out of diaconal knowledge, experiences, and theology? What aspects do we have to bring into reflection for diaconal practice and theology today? What are the new challenges, new necessities, and maybe new possibilities? 

Session leader: 

Cecilia Nahnfeldt, Åbo Akademi University, cecilia.nahnfeldt@abo.fi 

List of presenters:   

Professor Henrietta Grönlund, Helsinki University 

Docent Johanna Lundberg Gustafsson, Lund University 

Doctoral student Linus Hermansson, Gothenburg University 

Professor Trygve Wyller, Oslo University 

Discussion led by Professor Cecilia Nahnfeldt 

42 Nicene Theology: Traditions and Continuities (24 May 2024, at 9.00-10.30, Voltaire M127)

This session explores Nicene theology regarding both historical problems and contemporary debates. The Council of Nicaea held in 325 was a starting point for ecumenical synods. Among various topics discussed in the council the most well-known is its stance against Arius and his supporters. Both Nicene creed and canons of the council have had an enormous impact on Christian tradition ever since. The Nicene faith is yet confessed in numerous churches around the world as the council’s 1700th anniversary will be celebrated in 2025. The anniversary will offer a great opportunity to reflect the traditions and continuities regarding Nicene theology.

Session leader:

Joona Salminen, University of Eastern Finland, joona.salminen@uef.fi

List of presenters and their topics:

Chair: Dr. Joona Salminen (UEF)

Prof. Giulio Maspero (Rome)

Prof. Veli-Matti Kärkkäinen (Pasadena): Ancient Councils and Contemporary Global Theology

MTh, MPh Tomi Ferm (Helsinki): Athanasius’ De decretis

Docent Maijastina Kahlos (Lisbon): Gothic Christianity

MPh Jaro Karkinen (Helsinki): Papacy and Councils

43 Theology and Economics/Management (24 May 2024, at 9.00-10.30, Simone Weil M134)

What economic aspects do churches have to adapt to and how should this be understood theologically? This includes issues relating to leadership, management, human resources, and professionalism. But also, topics such as organizational ethics and sustainable development, as well as the social responsibility of an organization. What common lines of development exist in the intersection of economics and theology in history, present and future? Studies can be based on both practical and theoretical perspectives. Also welcome are different applications of economic/management theories in a theological context. Also questions about church finances, investments and value creation in parishes, churches and theology.

Session leader:

Lise-Lotte Hellöre, Åbo Akademi University, lhellore@abo.fi

Elisabeth Christiansson Drake (Marie Cederschiöld högskola): From Calling to Welfare Profession: Initiation and Institutionalization of Socia

In this presentation, a planned research project on the significance of diaconal institutions for the development of education in caring functions is introduced from a Nordic perspective. The study maps and compares the initiation and development of social and caring education at diaconal institutions in Sweden, Norway, Denmark, and Finland with the initiation and development of similar programs within public or other contexts in each country. One hypothesis is that institutional diaconia has historically driven the development of education in caring functions, but the period from 1945 to the present is characterized by adaptation to educational policy reforms and regulations. A theoretical starting point explored in the study is the significance of Pietism for this development, aligning with the assumption by the American historian Richard L. Gawthorpe regarding Pietism’s influence on education in Northern Europé (“Against corruption in all the estates: An early eigteenth century Pietist vision for universal reform through education”, 2019. Pietism and the making of eigteenth-century Prussia. 1993) 

Lise-Lotte Hellöre (Åbo Akademi University): Acknowledging diaconal assets and doing more with less

The intersection of diaconia and economics is a topic not deeply explored. I want to contribute to this gap of research by exploring how tangible and intangible assets are identified and used in diaconal work. Tangible assets are for instance issues related to human resource management, communication material and financial assets. Intangible assets in turn can be how local rituals are used, networking locally, or understanding life as holy. The study focuses on the cases of Finn Church Aid and Finnish Evangelical Lutheran Mission, with whom interviews have been done during 2023-2024. Expected contributions of the study include to first identify existing diaconal assets in the case studies and second to analyze where assets can be developed and used more extensively in order to do more with less resources. This is imperative in a world where the lack of resources do not meet the extensive needs and where also churches are committed to contribute to a sustainable development. 

Rony Ojajärvi: Isä meidän -rukouksen velka ja velallismuotojen yhteisötaloudelliset merkitykset

Ruotsin ja saksan kielissä käsitteet ’skuld’ ja ’schuld viittaavat yhteydestä ja tulkinnasta riippuen sekä velkaan että syntiin. Aramean kielessä sanalla choova on samanlainen kaksoismerkitys. Eksegetiikan professori Esko Haavan mukaan Isä meidän -viidennen rukouksen puhe velasta on välitön tervehdys Jeesuksen ajan hengellisestä maailmasta. Se on Baabelin pakkosiirtolaisajan jälkeisen aramealaistumisen ja merkantilisoitumisen merkkejä uskonnollisen kielenkäytön alalta, ajalta, jolloin ihmisen vianalaisuuskin nähtiin ’velkana’ Jumalan edessä, niin että aramean sana ’velka’, choova, tuli usein merkitsemään samaa kuin ’synti’(Haapa 1963). Michel Agliettan ja André Orleansin tutkiessa hindulaista sanskritin kielistä Veda-kirjallisuutta he löysivät myös useita kohtia, joissa velkaan liittyvällä käsitteistöllä kuvattiin ihmisen suhdetta transsendenttiin. 
Tarjoamassani paperissa tarkastelen velan ja synnin käsitteellisten yhteyksien muotoutumista eri historiallisissa ja kulttuurillisissa yhteyksissä, keskittyen erityisesti Isä meidän -viidennen rukouksen ”anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin anteeksiannamme velallisillemme” merkitysten muotoutumiseen historiassa. Analyysini pohjalta esitän, että velan anteeksiantamisen rukoilemisella ja velkojen anteeksiantamisen velvoitteella on ollut myös taloudellisia, lähiyhteisöjen luottamussiteitä ylläpitäneitä funktioita, jotka eivät välity rukouksessa silloin, kun velka tulkitaan yksinomaan rikkomuksena suhteessa transsendenttiin Jumalaan. 

44, 62 Traditio ja teknologinen kehitys / Tradition and Technological Development

Uudet teknologiat muuttavat yhteiskuntia, yhteisöjä sekä uskonnollisia perinteitä. Teollistumista, informaatioteknologiaa, digitalisaatiota ja tekoälyteknologioita on tavattu kehystää lupauksilla uusista eduista ja valoisista tulevaisuusnäkymistä. Traditiot näyttävät tulevaisuuspuheessa tyypillisesti vanhanaikaisilta, jämähtäneiltä ja implisiittisesti vähemmän arvokkailta kuin se, mitä parhaillaan pyritään saamaan käyttöön organisaatioissa. Teknologisten innovaatioiden hyväksyminen ja käyttäminen muokkaa ja luo uusia käytänteitä. Uuden teknologian omaksumisen myötä joudutaan myös luopumaan joistakin aiemmin tärkeistä traditioista ja mahdollisista tulevaisuuksista. Miten uskomukset yhteiskunnasta, yliluonnollisesta ja ihmisestä ja hänen paikastaan maailmassa ohjaavat teknologisia ratkaisuja eri puolilla maailmaa? Millä tavoin traditio on voimavara teknologisen muutoksen keskellä? 

Technological changes transform not only societies and communities but also religious traditions. For example, industrialization, information technology, digitalization, and artificial intelligence have been framed in terms of future benefits and prospects. Traditions are typically seen as outdated, stale and implicitly less valuable than the new technologies. However, the adoption and use of technological innovations transform old and create new practices. They may replace some previously important traditions and make it necessary to abandon some possible futures. How do moral and religious conceptions of society, supernatural and human being guide the technological solutions in different parts of the world? What kind of assets have religious or cultural traditions been in terms of technological change? 

Työryhmän vetäjä / Session leader:

Taina Kalliokoski, Helsingin yliopisto, taina.kalliokoski@helsinki.fi

Sessio 1 (24 May 2024, at 9.00-10.30, Valhall D206)

Damaskinos Olkinuora: Athosvuori teknologian ja tradition ristitulessa

Pohjois-Kreikan Khalkidiken niemimaalla sijaitseva Athosvuori on yli tuhat vuotta itsehallinnollisesti toiminut ortodoksisen kirkon tärkein luostarialue, jolla sijaitsee kaksikymmentä luostaria ja kilvoittelee noin 2 500 munkkia. Ominaista Pyhälle Vuorelle on tarkka pitäytyminen myöhäisantiikin ja keskiajan aikana syntyneen askeettisen kirjallisuuden traditioissa sekä luostarien omissa, vuosisatoja vanhoissa säännöissä. 

Munkkien suhde teknologiaan on historian aikana ollut ristiriitainen. 1800-luvulla, edellisellä Athosvuoren kultakaudella, luostareissa vaalittiin melko korkeatasoistakin teknologiaa aikakauteen nähden. 1900-luvun rappiokausi johti puolestaan luostarien infrastruktuurin romahdukseen, mutta 1960-luvulta alkaneen uudelleenrakennuskauden myötä jouduttiin tekemään linjanvetoja suhteessa teknologiaan. Tieverkosto rakennettiin vastustuksesta huolimatta, mutta sähköverkostoa ei Athosvuorella tähän päivään mennessäkään ole perustettu. 
Teknologiaa on siis luostareihin tullut vähitellen, mutta siihen on suhtauduttu varauksellisesti. Oman, uuden haasteensa tuo informaatioteknologian hyödyntäminen samalla, kun munkkeja yritetään suojella siltä. 
Tässä esitelmässä, jonka pitäjä itse on Athosvuoren Ksenofontoksen luostarin munkki, yhdistellään empiirisiä huomioita luostarien nykytilasta askeettisen teologian tarjoamiin näkökulmiin niin patristisen kauden askeettisen kirjallisuuden kuin nykyajan athosvuorelaisten hengellisten opettajienkin puheiden ja kirjoitusten kautta. Erityistä huomiota kiinnitetään informaatioteknologian ja hengellisen valppauden (kr. nepsis) hyveen väliselle suhteelle. 

Jaana Hallamaa: Tekoälysuunnittelumallien todellisuuskäsitys kristillisen tradition valossa

Tekoälysovellukset ovat osa ihmisen kehittämien työkalujen historiaa. Ne poikkeavat perinteisistä apuvälineistä siinä, että niiden avulla voidaan täydentää ja korvata myös ihmisen älyllisiä ominaisuuksia. Sovelluksen ominaisuudet luodaan tekoälysuunnittelumallin sisältämien oletusten varassa.   

Älykkään teknologian suunnittelumallit esittävät ympäristönsä kanssa vuorovaikutuksessa olevan järjestelmän, joka toimii oikein suhteessa systeemin funktioon. Järjestelmä kerää dataa, käsittelee sitä, reagoi saamiinsa syötteisiin ja kehittää itseään toiminnastaan kokoamansa datan varassa.  

Tekoälyjärjestelmien suorituskyky ylittää monin tavoin ihmisten kyvyt. Optimistien mukaan niillä voidaan parantaa planetaarisia elämänehtoja. Pessimistit pelkäävät älykkäiden järjestelmien muodostavan ihmiset alistavan singulariteetin. Tekoälyn käyttökohteita ja –tapoja ei voida ennakoida varmasti eikä säädellä kattavasti: tulevaisuus on avoin.   

Kristillisen tradition mukainen todellisuuskäsitys voidaan hahmottaa luomista, lankeemusta ja pelastusta koskevien oppien varaan. Eri korostuksista voidaan johtaa todellisuuskäsityksiä, jotka tarjoavat ratkaisuja ihmisen kannalta keskeisiin kysymyksiin. Tekoälysuunnittelumallien pohjalta johdetut, ihmiselämää koskevat kysymykset muistuttavat kristillisen tradition Jumalaa ja ajallista todellisuutta koskevia pohdiskeluita ja avaavat niihin kiinnostavia näkökulmia. 

Raine Haikarainen: Ihmiskäsitykset matkustajakoneiden suunnitteluerojen selittäjänä

Nykyisiä liikennekoneiden markkinoita hallitsevat yhdysvaltalainen Boeing Commercial Airplanes ja eurooppalainen Airbus-konserni. Yhtiöiden myydyimmät koneet B737 ja A319/320 eivät juuri eroa ulkoisesti toisistaan. Tekniseltä toteutukseltaan tehtaat ovat kuitenkin päätyneet erilaisiin ratkaisuihin. Näiden ratkaisuiden taustalla voi nähdä näkemyserot ihmisen ja teknologian yhteistoiminnasta sekä automaation merkityksestä turvallisuuskriittisessä ympäristössä.  

Airbus-tehtaan A320:n valmistuminen 1987 aloitti uuden ajan matkustajakoneiden suunnittelussa. Konetyypin ohjaus- ja hallintajärjestelmät perustuvat viiteen erilliseen tietokoneeseen, jotka lentäjien käskyjen mukaan säätävät koneen ohjainpintoja ja tehoja.  Lentäjillä ei siten ole enää välitöntä kontaktia koneen aerodynaamisiin ohjaimiin. Datapohjainen hallinta on mahdollistanut tehokkaan automaattiohjauksen sekä samalla suojauksen, joka estää Airbus-koneiden saattamisen epänormaaleihin ja vaarallisiin lentotiloihin. Lentäjien autonomiaa on vähennetty ja vastaavasti automaatiota lisätty perinteisiin lentokoneisiin verrattuna.  

Boeingin johtavana suunnitteluperustana on puolestaan ollut ihmistoimijan lopullisen auktoriteetin korostaminen. Yhtiö vierasti siksi pitkään lentokoneiden ohjaus- ja hallintajärjestelmän datapohjaisia ratkaisuja. 2000-luvulle tultaessa ne on otettu kuitenkin käyttöön, samalla kuitenkin säilyttäen ohjaajien mahdollisuudet tiettyjen suoritusarvosuojausten ylittämiseen. Toisin kuin Airbus-koneissa, Boeingin ohjaamosuunnittelussa on lisäksi pitäydytty perinteiseen ergonomiaan ja hallintalaitteisin. 

Kahden johtavan liikennekonevalmistajan erilaisten teknologisten ratkaisujen taustalla voi nähdä ihmisen toimijuuteen ja ihmiskäsitykseen liittyviä periaate-eroja. Boeingin omaksumassa teknologisessa kehyksessä korostuu yksilön rooli, taitopohjainen toiminta ja käyttäjän lopullinen auktoriteetti. Airbusin suunnitteluperiaatteet korostavat puolestaan miehistön yhteistyötä sekä kykyä toimia turvallisesti yhä autonomisemman teknologian hallitsemassa ympäristössä. A320-koneiden pääsuunnittelija Bernard Zieglerillä oli lisäksi voimakas pyrkimys eliminoida inhimillisten virheiden vaikutukset ohjaamotyöskentelyssä.  Kahden valmistajan erojen taustalla voikin nähdä erilaiset näkemykset yksilön roolista ja ihmisen kyvystä virheidensä hallintaan. Suunnitteluperiaatteiden eroja voi hyödyntää hahmoteltaessa ihmislähtöistä ja tekoälyyn tukeutuvaa teknologiaa. 

Session 2 (24 May 2024, at 13.00-14.30, Valhall D206)

Eero Lumme: Expanding Inner Speech for Self-Compassion in Interaction with Large Language Models

Large language models enable the creation of advanced virtual conversational partners or companions. These models generate human-like language in response to inputs via speech or text interfaces, showcasing potential benefits and raising serious concerns. The precise nature of the technology capable of convincingly imitating humans demands scrutiny to ensure that future benefits outweigh drawbacks. 

One perspective frames virtual companions as semi-independent actors in interaction with humans, but their autonomy often raises controversies while users retain detailed control over them. One must also consider the possibility of manipulation and hidden agendas programmed into the systems by other human actors. 

Alternatively, viewing chatbots from the user’s standpoint considers them as tools for extended internal speech. This approach aligns interaction with language models with self-compassion, play, or simulation. Focusing on autonomous agency for the user helps to avoid negative associations or stigmas related to the phenomenon and empowers the individual human being at the center of interaction. A perspective like this might aid in designing and integrating virtual companions into society with fewer extreme negative effects and broader benefits. 

Taina Kalliokoski: Comparing reasons for renunciation in religious and technological asceticism

Religious asceticism, practiced in various world religions, typically involves renouncing something. For example, the subject of abandonment could be sensory pleasures, decision-making on the use of their time, family relationships or social status. In the 2020s, some users of social media platforms have begun to give up being overly connected to the Internet (hyperconnectivity). The phenomenon is called disconnectivity and disengagement in media research, but I refer to it as technological asceticism.  

In this presentation, I consider renunciation as an action by which an agent pursues something valuable. I use multidisciplinary research literature to analyze the similarities and differences of the grounds for taking up religious and technological asceticism. What kind of future is pursued by technology abandonment and religious apostasy? Can the reasons for engaging in religious and technological asceticism teach something necessary about voluntary abandonment to those facing sociotechnical and ecological changes? 

Joel Mansikka: Videogames shaping religion(?): Popular-cultural exchange between Japanese and Western games and media

Popular culture shapes, as well as reflects and mediates attitudes and conceptions in the society. Religion is no exception, religion and popular culture has been studied for decades for its implications on the views and perceptions about religion in the contemporary society. Videogames constitute one such medium, as do cartoons. The way games have depicted religion has evolved along technological developments in hardware. Since the beginning of the 21st century videogames have surpassed cinema and music industries by revenue and games today are a primary consumer medium for many people. The way religion is seen and portrayed in Japanese popular culture is most visible in popular, clearly ’Japanese’ subcategories of Japanese videogames, anime and manga. The narratives in these provided an alternative to the traditional view of religion in the west, especially in how institutional religion was and still is often depicted in a negative light, while reverence to nature, spirits and harmony is simultaneously endorsed. The free mixing of religious and mythological concepts and names in Japanese popular culture stands in sharp contrast to western ideas of coherent structures for believable fiction. Gods, priests and angels can be villains in Japan, but this idea was originally foreign in the west. Today it is no longer unusual to see critical depictions of religious institutions or godlike villains in western popular culture. As games and popular culture evolve, trends and tropes emerge, reflecting the moods and attitudes in the society. Japanese popular culture may have had a decisive impact on how certain traditional aspects of religion have become challenged. 

45, 55 Seven keys in understanding lived religion

Since the launch of Meredith McGuire’s book Lived religion in 2008, there has been an explosion in the study of lived religion. How do we study the religion of ordinary people in everyday life? Nancy T Ammerman introduces seven key dimensions of lived religious practice in her book Studying lived religion (2021). These are a connection to spiritual realities, embodiment, materiality, emotions, aesthetics, morality and narrative. Let’s discuss how we can explore the lived religion of ordinary people through these key dimensions!

Session leaders:

Björn Vikström, Åbo Akademi University, bjorn.vikstrom@abo.fi

Tomas Ray, Åbo Akademi University, tomas.r.ray@abo.fi

Session 1 (24 May 2024, at 9.00-10.30, Camera Obscura E201)

Ilona Blumgrund (Åbo Akademi): Kitchen utensils, altarpieces, and friendly smiles. Theologizing the elements of lived religion in asylum seekers

In my proposed presentation, I would present selected findings of my qualitative study on asylum seekers’ conversion from Islam to Christianity. In my study, I have interviewed Christian converts coming from Muslim backgrounds and having converted to Christianity during the asylum process in Finland. Noteworthy elements in the interviews are the important role of social relations, material objects and aesthetic experiences in the conversion process. My aim is to treat these ‘practical’ elements as equally important as the doctrinal (or ‘theoretical’) elements in the narratives. To do this, I use Geir Afdals (2021) description of strong conception of practice as a theoretical starting point of my research. According to the strong concept of practice, practice is not an opposite to theory or theology, but an all-encompassing being-in-the-world that includes both the (theological) speech and the material, social and every-day dimensions of religion. This theoretical starting point allows me to keep together the different dimensions of the conversion narratives. 
The strong conception of practice also includes a notion a flat ontology, not dividing life into transcendence and immanence, but seeing everything as dimensions of the same web of meanings. This also includes the realm of God. However, my question is whether this kind of understanding of reality is compatible with Christian understanding of God. In my proposed presentation, I would to critique and develop Afdal’s notion of the strong concept of practice and especielly the notion of flat ontology. 

Martina Björkander (Åbo Akademi, The Polin Institute): Lived theology: A pentecostal perspective on the nature theology and its methods

“Pentecostalism represents a paradigm shift that unshackles theology from rationalistic/scientific ways of thinking – and accords a new emphasis on the realm of human experience.” (Kalu, 2008) In my previous work, I developed a model where I described theologizing as a multi-modal and interactive process and showed why this has methodological consequences for academic theology (Björkander 2024, Prosén, 2021, 2020). In this paper, I continue to argue for a ‘lived theology’ approach, where theology is understood as processual and experiential in nature and empirical research methods as the future of academic theology. Further, I ground the model in theological reflections on key biblical texts as well as on my own experiences as an academic pentecostal theologian. Lastly, I discuss the consequences, possibilities and limitations of such an approach and give reasons for why academic theology must still move in the direction of lived faith. 

Session 2 (24 May 2024, at 13.00-14.30, Camera Obscura E201)

Anoo Niskanen (Åbo Akademi University): Narratives of religious belonging

In Conservative Laestadianism religious belonging has a verbal dimension and therefore stories about receiving the grace of repentance can be seen as part of lived religion. In the life story interviews I have conducted with current and former Swedish-Finnish Conservative Laestadians, there are stories about receiving the grace of repentance and I have also been asked to describe if and how I have received the grace of repentance when I have greeted interviewees with “God’s peace”. As Nancy Ammerman writes in Studying lived religion (2021), a study of religious practice needs to include attention to the way people communicate with each other, since words can help to identify the boundaries of the observed group. While conducting life story interviews, I have tested the verbal boundaries of belonging of the interviewees. The outcome was unexpected, since the way of responding varied. While some of the interviewees refused to reply with “God’s peace” and some wanted to make sure I had received the grace of repentance before responding, most of the interviewees responded in an inclusive manner without hesitation. This variation shows there are multiple ways of relating to religious belonging within the Conservative Laestadian peace association I have studied.  

Iiris Nikanne (University of Helsinki): Empirical approach to conversion as a process: Follow-up study revisiting the experiences of Iraqi forced migrants in Finland who have converted from Islam to Christianity

In 2015, Finland received a record number of asylum seekers mainly from Muslim countries, majority from Iraq. Christian churches had an active role in helping these people, some also engaging in evangelization. Large numbers of Muslims converted to Christianity, creating a debate about the sincerity of the conversions, as leaving Islam can cause persecution and hence be a basis for granting international protection. At the same time, the life situation of forced migrants also includes factors that make conversion more likely. My PhD seeks to bring a voice to the converts themselves by focusing on their experiences. 
The current academic discussion on conversion predominantly considers it as a continuous process. However, the number of longitudinal studies that empirically explore the same converted people in different points in time remains limited. Six years ago, I interviewed Iraqi forced migrants in Finland who had converted from Islam to Christianity; in the follow-up study I have re-interviewed them. Conversion has been defined in various ways in different faith traditions and academic contexts, and my PhD will be exploring from a data-driven approach what can be learned about conversion based on the data gathered for this study. The analysis shows that conversion means different things for the different individuals, and for the same individuals in different points in time. 

Linda Annunen (Åbo Akademi) & Katriina Hulkkonen (Åbo Akademi): Religious Communities in a Virtual Age: Initial Findings in Finland 

Social restrictions imposed by the pandemic resulted in a rapid embrace of digital solutions by religious communities, in order to continue their activities during the crisis. The ReCoVirA-project investigates the consequences of this rapid digitalization, asking what is left of digital solutions introduced during the pandemic, what effects did it have on ritual life, and what differences/similarities can be detected in different communities (especially when looking at majority/minority groups). The project brings together scholars from seven European countries. This paper presents the ReCoVirA-research project and its initial findings in Finland, where focus is on three communities, the institutional Evangelic Lutheran Church of Finland, the firmly established Jehovah’s Witnesses, and a smaller, locally grounded Buddhist monastery. 

47, 56 Uskonto mielessä: Psykologisia näkökulmia uskonnollisuuteen ja henkisyyteen

Uskonnon piirissä esiintyy lukuisia psykologisesti kiinnostavia ilmiöitä. Uskonto voi motivoida niin äärimmäistä sankaruutta kuin käsittämätöntä pahaa. Uskonto voi pitää koossa kansakuntia ja perheitä – tai hajottaa niitä. Uskonnosta haetaan vastauksia perimmäiseen huoleen, kuten kysymyksiin elämän merkityksestä ja moraalista. Lisäksi elämän tarkoitusta, kuolemanjälkeisyyttä tai hyvää ja pahaa koskevat ”suuret kysymykset” pohdituttavat ihmisiä uskontojen ulkopuolella. Moni ei-uskonnolliseksi tunnustautuva kokee olevansa ”henkinen”. Ateismin ja uskonnottomuuden psykologinen tutkimus auttaa ymmärtämään yhteiskunnallisen sekularisaation syitä mutta myös monia uskonnollisia ilmiöitä.

Tässä sessiossa tarkastelemme uskonnollisia, henkisiä ja/tai uskonnottomia ilmiöitä psykologisesta näkökulmasta. Uskonnon psykologinen tutkimus Suomessa on ollut vireää, mutta melko eriytynyttä: eri alojen tutkijat eivät välttämättä ole olleet tietoisia toistensa työstä. Uskontotieteen ja psykologian lisäksi psykologisia näkökulmia on sovellettu uskonnontutkimukseen muun muassa sosiaalipsykologiassa, käytännöllisessä teologiassa, eksegetiikassa ja arkeologiassa.

Työryhmän vetäjät:

Roosa Haimila, Helsingin yliopisto, roosa.haimila@helsinki.fi

Teemu Pauha, Helsingin yliopisto

Sessio 1 (24 May 2024, at 9.00-10.30, Nikander D110)

Teemu Pauha (Helsingin yliopisto) ja Roosa Haimila (Helsingin yliopisto): Kirjaesittely

Aleksi Sakkolan-Leppänen (Helsingin yliopisto): Uskonto ja henkisyys – missä mielessä erillisiä?

Uskonnonpsykologian tutkimuskohde on monipuolinen. Niin kuin uskonnontutkimuksessa on yleisesti, sen määritteleminen, mikä on uskontoa, ei ole yksinkertaista. Yhteiskunnan maallistumisen kautta uskonnon rinnalle on noussut (uus)henkisyys. Molempia ilmiöitä tutkitaan uskonnonpsykologian kentällä. On noussut tarve selvittää käsitteitä: mistä oikeastaan on kyse, kun tutkitaan uskontoa ja toisaalta henkisyyttä? 

Tässä esitelmässä tarkastelen uskonnon ja henkisyyden käsitteitä erityisesti uskonnonpsykologian alalla.  Kysyn, mikä merkitys käsitteiden rajankäynnillä on tieteenalalle ja sen parissa tehdylle tutkimukselle. Esittelen käsitteillä viitattujen ilmiöiden erojen ohella myös niiden limittäisyyksiä ja keskustelen niiden tuottamasta ongelmasta käsitteiden määrittelyyn tieteenalan tutkimuksessa. 

Valotan uskonnon ja henkisyyden ilmiöiden todellisuutta soveltamalla käsitteitä kristilliseen mystiikkaan. Mystiikka jakaa tiettyjä piirteitä, jotka asettuvat määrittämään uskontoa ja henkisyyttä. Näin se tarjoaa yhden tavan hahmottaa määriteltävien käsitteiden suhteita ilmiötasolla. 

Esitelmä perustuu v. 2024 julkaistavaan artikkeliini teoksessa ”Uskonto mielessä – psykologisia näkökulmia uskonnollisuuteen ja henkisyyteen” toim. R. Haimila & T. Pauha (Gaudeamus). 

Jutta Jokiranta (Helsingin yliopisto): Jumala ei ole ihminen mutta käyttäytyy kuin ihminen

Antropomorfismia käsittelevä tutkimus on lisääntynyt huimasti viime vuosina eikä se rajoitu yhteen tieteenalaan. Ihmisillä on taipumus nähdä ihmismäisiä piirteitä (kuten intentioita, tunteita, pyrkimyksiä) niin teknologiassa (esim. tietokoneet, robotit) kuin luonnossa ja ympäristössämme (esim. vuoret, lemmikit). Raamatuntutkimuksessa antropomorfismia on lähestytty pitkälti ilman kognitiivista viitekehystä. Tässä esitelmässä esittelen, miksi kognitiiviset näkökulmat on tärkeää ottaa huomioon tutkittaessa kehollista jumalakuvaa niin Raamatussa kuin muissa muinaisissa teksteissä. 

Harri Söderholm (Helsingin yliopisto): Taivasmatkaaja, näkijä, henkimaailman kokemusasiantuntija – apostoli

Paavali oli eittämättä yksi ensimmäisen vuosisadan varhaiskristillisyyden keskeisimpiä hahmoja. Hänen henkilöhahmonsa ja ajattelunsa kuuluvat myös tieteellisen raamatuntutkimuksen käsitellyimpiin aihealueisiin. Valtavirtaeksegetiikassa Paavali on ollut ja on yhä ennen muuta juutalaiset kirjoitukset ja tulkintatraditiot tuntenut sekä klassisen retoriikan hallinnut oppinut; erityisesti protestanttisessa tutkimustraditiossa Paavalista on maalattu eräänlaista proto-Lutheria. Paavalin kirjeistä välittyvä kuva on monipuolisempi. Paavali puhuu muun muassa ihmisissä ”asuvasta Jumalan hengestä”, joka saa heidät ”huutamaan ’Abba, Isä'”. Hän luonnehtii perustamansa kulttiyhteisön kokoontumisia tilaisuuksiksi, joissa osallistujat saavat spontaaneja ilmestyksiä ja ”puhuvat hengessä” kielillä, joita he eivät lähtökohtaisesti ymmärrä edes itse. Paavali käyttää monikkomuotoa kerskuessaan itse saamistaan ”näyistä ja ilmestyksistä”, ja muistelee tulleensa kerran jopa ”temmatuksi kolmanteen taivaaseen”. 
Vertailevan uskontotieteen ja erityisesti uskontoantropologian termeillä kyseisenlaista yhteisöä voisi luonnehtia ekstaattiseksi possessiokultiksi ja tekstikohtien kirjoittajaa šamanistiseksi toimijaksi. Uskontopsykologiassa tällaiset kultit ja toimijat sekä niille leimalliset ilmiöt on monesti sijoitettu niin kutsuttujen ”muuntuneiden tajunnantilojen” kategoriaan.   
Esitelmässäni tarkastelen Paavalin henkilöhahmoa ja hänen vaikutuspiirinsä varhaiskristillisyyttä uskontopsykologisesta muuntuneiden tajunnantilojen näkökulmasta. Selitän aluksi lyhyesti tajunnallisuuden ja muuntuneen tajunnantilan käsitteet; painotan ilmiöiden neurotieteellistä ja viime kädessä biologista luonnetta. Seuraavaksi havainnollistan parin tapausesimerkin avulla sitä, miten tämä tarkastelutapa monipuolistaa kuvaamme sekä Paavalin henkilöhahmosta että kristinuskon synnystä.

Sessio 2 (24 May 2024, at 13.00-14.30, Nikander D110)

Peter Nynäs (Åbo Akademi) & Karoliina Dahl (Åbo Akademi): Faith Q-Sort uskonnollisuuden ja henkisyyden tutkimusmenetelmänä

Esitelmässä tarkastelemme Q-metodologiaan pohjaavaa ja psykologian professori David Wulffin kehittämää Faith Q-Sort-tutkimusvälinettä (FQS). FQS tarjoaa mahdollisuuden tutkia maailmankatsomuksia ja uskonnollisuutta monivivahteisemmin kuin perinteiset kyselyt ja siten sen avulla voidaan tunnistaa uusia kategorioita ja katsomustyyppejä. Q-metodologiassa tutkimuksen osallistujat arvioivat ja lajittelevat tutkimusaiheeseen liittyviä väittämiä omasta näkökulmastaan. Väittämät heijastavat laajaa kokoelmaa erilaisia näkemyksiä, esimerkiksi liittyen persoonallisuuteen tai FQS:n tapauksessa uskontoon. FQS sisältää 101 väittämää, jotka liittyvät uskonnollisuuteen, henkisyyteen ja uskonnottomuuteen. Tutkimuksen osallistuja järjestää ne korttien muodossa sen mukaan, kuinka hyvin tai huonosti ne kuvaavat häntä. Osallistujien samankaltaiset lajittelut muodostavat omat katsomustyyppinsä. Näin FQS:n avulla hahmottuu yhteisesti jaettuja ja mutkikkaita malleja uskonnollisuudesta ja henkisyydestä, jotka kattavat myös uskonnottomuuden kasvavan vaikutuksen. 
Tarkastelemme FQS-tutkimuskäyttöä monikansallisen nuorten aikuisten uskonnollisuutta tutkineen hankkeen näkökulmasta. Tämä Åbo Akademin ’Young adults and religion in global perspective’-tutkimushanke (YARG, 2015-2019) toteutettiin 12 maassa käyttäen uusinta versiota FQS:sta, joka kehitettiin eritoten sovellettavaksi erilaisissa kulttuurisissa ja uskonnollisissa konteksteissa. Lajittelujen perusteella löytyi kolmesta kahdeksaan katsomustyyppiä maata kohden. Lähemmin tarkasteltuna katsomustyyppien välillä löytyi suuresta vaihtelusta huolimatta myös yhtäläisyyttä. Sekulaarit, uskonnolliset ja henkisesti virittäytyneet ilmestyivät eri muodoissa eri maissa ja toisiaan muistuttavissa katsomustyypeissä löytyi paikallisesti spesifejä, odottamattomia ja ainutlaatuisia piirteitä. FQS:n vahvuudet liittyvätkin sen potentiaaliin paljastaa uusia ja mahdollisesti odottamattomia näkemyksiä, joita voidaan tutkia edelleen.

Noora Palmi (Itä-Suomen yliopisto) & Suvi-Maria Saarelainen (Itä-Suomen yliopisto): Suomalaisten näkemyksiä elämän perimmäisestä ja oman elämän tarkoituksesta

Kysymys elämän perimmäisestä tarkoituksesta on kirvoittanut huumoria populaarikulttuurissa (Tartaglia 2016, ks. esim. Adams 2005). Lisäksi englanninkielistä ilmaisua ”the meaning of life” on pidetty epäselvänä. (Seachris). Tästä huolimatta kysymys elämän perimmäisestä tarkoituksesta saattaa mietityttää yksilöitä. Kysymys on haastava, sillä vastausta ei voida saavuttaa tieteellisin metodein. Toisaalta eri uskonnoilla on näkökulmia aiheeseen (Hood & Hill & Williamson 2005). Mikäli yksilö päätyy johonkin näkemykseen elämän perimmäisestä tarkoituksesta tai tarkoituksettomuudesta, se todennäköisesti liittyykin hänen maailmankuvaansa (Seachris). 
Tässä esityksessä tullaan tarkastelemaan: 1) Missä määrin suomalaisten keskuudessa on selkeä näkemys elämän perimmäisestä ja oman elämän tarkoituksesta ja eroavatko ne uskonnollisen identifikaation, iän, sukupuolen tai koulutustason mukaan? 2) Mitä suomalaisten keskuudessa pidetään elämän perimmäisenä ja oman elämän tarkoituksena? Tutkimuksessa näkemykset oman elämän tarkoituksesta toimivat vertailukohtina elämän perimmäistä tarkoitusta koskeviin näkemyksiin. 
Tutkimuksen aineisto (N = 551) on kerätty mukavuusotannalla syksyllä 2021 Elä merkityksellisesti -hankkeessa. Tutkimuksessa käytetään suljettuja vastauksia ja avovastauksia. Suljetut vastaukset tullaan analysoimaan jakaumien ja ryhmien erojen vertailun avulla. Avovastaukset tullaan analysoimaan laadullisen sisällönanalyysin ja kvantifioinnin avulla. Tulosten kautta pyritään kartoittamaan elämän perimmäistä tarkoitusta koskevia näkemyksiä ja tätä kautta myös kysymyksen relevanssia (post)sekulaarissa kontekstissa.

Teuvo Laitila: Ultraortodoksijuutalaisuuden jättäminen ja uskonnon jättämistutkimus: tapausesimerkkinä Deborah Feldman

Uskonnon jättämistutkimuksessa on usein keskitytty uskosta luopumiseen. Usko on ymmärretty selkeästi määritellyksi käsitykseksi esimerkiksi jumalasta, ihmisestä ja maailmasta ja luopuminen tällaisten käsitteiden hylkäämiseksi ja uusien, uskonnottomuudeksi tai ateismiksi nimettyjen näkemysten omaksumiseksi. Tällaiset tulkinnat, jotka korostavat uskonnon tiedollista ulottuvuutta, ovat tavallisimmin perustuneet kristinuskon tai islamin jonkin muodon kertomansa mukaan jättäneiden miesten kertomuksiin. Uskonnon jättämisessä on nähty muitakin puolia, kuten rituaalit, etiikka ja sosiaalinen toiminta, mutta niiden merkitystä jättämiselle ei monesti ole pidetty yhtä olennaisena kuin tiedollista. Ultraortodoksijuutalaisen Deborah Feldmanin suurelle yleisölle tarkoitetun Unorthodox-jättämiskertomuksen avulla tuon esille sukupuolen (gender) merkityksen jättämisessä: se miten jättäminen käsitteellistetään, on sidoksissa siihen, miten jätettävä yhteisö määrittää jättäjän sukupuolta. Jos yhteisö korostaa tietoa ja yhdistää sen miehiin, mies korostaa jättämisessä tiedon merkitystä. Saman yhteisön nainen korostaa muita asioita, Feldman esimerkiksi sitä, miten hänen yhteisönsä tavat määritellä naisen ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta olivat keskeinen syy yhteisön jättämiselle. Feldman on myös yksi esimerkki siitä, että jättäminen on monessa tapauksessa pitkä prosessi, ei äkillinen päätös, kuten tiedon merkitystä (äkillistä asioiden ”oikein” ymmärtämistä) korostavassa jättämistutkimuksessa. 

50 Ortodoksinen ekoteologia (24 May 2024, at 13.00-14.30, Saussure M128)

Ympäristökriisin aatteellisia juuria ja ratkaisumahdollisuuksia koskeva teologinen keskustelu on Suomessa käyty lähes yksinomaan läntisen kristillisyyden viitekehyksessä. Koska ortodoksinen teologia edustaa lähtökohdiltaan, fundamenteiltaan ja auktoriteeteiltaan jossain määrin toisentyyppistä paradigmaa, se voi tarjota uudenlaisia perspektiivejä vähintäänkin kysymyksenasettelun syventämiseen.

Ortodoksisen ekoteologian työryhmä tarkastelee ympäristökriisin aatteellisia ja teologisia taustaulottuvuuksia ja tulkintoja sekä mahdollisia ratkaisuyrityksiä ortodoksisen teologian ja uskonnonfilosofian viitekehyksessä. Erityishuomio kohdistuu kauneuden fundamentaaliseen merkitykseen teologiassa ja maailmankuvassa sekä tästä avautuva kauneuden suhde ekoteologiseen kysymyksenasetteluun ja ratkaisuyrityksiin. Ortodoksisen teologian klassisista patristisista auktoriteeteista tarkastellaan Maksimos Tunnustajan askeettisen teologian ja kosmologisen vision suhdetta aikamme ympäristökriisiin. Ortodoksinen eläinteologia taas on painvan sisältönsä lisäksi kiintoisa myös teologisen argumentoinnin kannalta: kuka päättää mitä ”ortodoksinen teologia” on?

Työryhmän vetäjä:

Serafim Seppälä, University of Eastern Finland, serafim.seppala@uef.fi

Esitelmänpitäjät ja aiheet:

Prof. FT Serafim Seppälä UEF: Maailman kauneus, estetiikan kriisit ja ympäristökriisi

TT Andreas Bergman HY: Askeettista ankeilua ja maailman välineellistämistä: kaksi maksimoslaista näkökulmaa maapallon pelastamiseen

YTT Talvikki Ahonen UEF/HY: Ortodoksinen eläinteologia: mikä on kysymys?

52, 60 Kriisi – yhdessä toimimisen etiikan näkökulmia / Crisis – Perspectives on the Ethics of Working and Acting Together

Sessioon toivotaan esitelmiä, jotka eri näkökulmista käsittelevät kriisiä, sen uhkaa tai mahdollisuutta kristillisissä kirkoissa, järjestöissä tai niiden teologiassa. Kirkot ja kirkolliset järjestöt voivat olla toimijoita erilaisissa yhteiskunnallisissa ja globaaleissa kriiseissä. Lisäksi niitä itseään voi kohdata kriisi. Miten kirkot ja järjestöt näissä tilanteissa toimivat ja miten ne käsittelevät kriisiä omaan itseymmärrykseensä liittyen? Esitelmät voivat liittyä esimerkiksi kriisin käsitteeseen, eettisiin kysymyksiin, organisatorisiin muutoksiin tai kriisistä selviämiseen.

Presentations that deal with the crisis, its threat or possibility in Christian churches, organizations or their theology from different perspectives are most welcome for this session. Churches and church organizations can be actors in various social and global crises. In addition, they themselves may face a crisis. How do churches and organizations work in these situations and how do they handle the crisis in relation to their own self-understanding? Presentations can be related to, for example, the concept of crisis, ethical issues, organizational changes or coping with a crisis.

Työryhmän vetäjät/session leaders:

Helsingin Yliopiston sosiaalietiikan väitöstutkijaryhmä:

Iiris Kivimäki, iiris.kivimaki@helsinki.fi

Vilppu Huomo, vilppu.huomo@helsinki.fi

Jaana Hallamaa

Session 1 (24 May 2024, at 13.00-14.30, Goethe L104)

Jaana Hallamaa: Avaus: Miten kriisit muokkaavat toimijoita ja heidän etiikkaansa? 

Igor Mikeshin (University of Helsinki): Eschatological Tranquility of Russian Christians: Pandemic, Persecution, and war  

Marianna Saartio-Itkonen (Helsingin Yliopisto): Moraaliagentti ryhmäpaineessa 

Vilppu Huomo (Helsingin Yliopisto): Ilmastokriisi kirkkojen kriisinä

Session 2 (24 May 2024, at 14.45-16.15, Goethe L104)

Vesa Hirvonen (Itä-Suomen yliopisto): Järjen veit? Martti Simojoen käsitys etiikan perusteista. 

Iiris Kivimäki (Helsingin yliopisto): ”Vasta kun yhteisö osaa vastata kysymykseen ”Miksi se on olemassa”, se voi menestyä.”

53 Ortodoksinen perinne eletyn uskonnollisuuden kontekstissa (24 May 2024, at 13.00-14.30, Simone Weil M134)

Työpajassa keskitytään yksilöiden ja instituutioiden suhteeseen ortodoksiseen traditioon nykyajassa: miten ja miksi traditiota noudatetaan ja tulkitaan, millaisia merkityksiä sille annetaan sekä millaisia muutoksia ja murroksia havaitaan traditiossa ja siihen liittymisessä. Työpajan kehyksenä toimii eletty uskonto sekulaarissa yhteiskunnassa.

Työryhmän vetäjät:

Pekka Metso, Itä-Suomen yliopisto, pekka.metso@uef.fi (työryhmän yhteyshenkilö)

Teemu Toivonen, Itä-Suomen yliopisto, teemu.toivonen@uef.fi

Sami Fyrqvist, Itä-Suomen yliopisto, samifyrqvist@gmail.com

Maija Penttilä (Helsingin yliopisto): Suomen venäjänkielisten tiet ortodoksisuuteen

Esitelmäni tarkastelee Suomen venäjänkielisten ortodoksisen identiteetin muotoutumista. Se perustuu 35 haastatteluun vuosina 2020 ja 2023 ja pyrkii analysoimaan ortodoksiksi tulemisen prosessia. Analyysistä piirtyy kolme erilaista ortodoksisen identiteetin muotoutumisen tietä: joko sosialisaatio osana ortodoksista kirkollista sukua, jossain elämänvaiheessa muutos ja kääntymys tai ortodoksinen identiteetti ympäröivänä uskona yksilön kulttuurissa. Esitelmä pohtii yhdistäviä ja erottavia eletyn uskon prosesseja: kaikkia ortodokseja näyttää yhdistävän uskon eettinen puoli ja rukouksen merkitys, kun uskon emotionaalisuudella sekä kehollisella ja kurinalaisella uskonnonharjoittamisella on omanlaisia merkityksiä niin ortodoksisuuteen lapsuuden suvussa kasvaneille, kääntyneille kuin ortodoksisuuden kulttuurisen ympäröinnin kautta perineille. 

Sami Fyrqvist (Itä-Suomen yliopisto): Papiston toinen avioliitto ekumeenisen patriarkaatin viimeisimmissä päätöksissä

Teemu Toivonen (Itä-Suomen yliopisto): Aineiston kerääminen tradition tulkinnoista vertaisryhmältä

54 Teologian jälkiviisaat – uskonnontutkimuksen pyöreä pöytä (24 May 2024, at 13.00-14.30, Radiatorn E101)

Mitkä teologiaan ja uskonnontutkimukseen liittyvät aiheet ovat yhteiskunnassa pinnalla? Mikä on järkyttänyt tai yllättänyt, mikä on loistanut poissaolollaan? Teologinen Aikakauskirja kutsuu ”jälkiviisaita” tutkijoita ja yhteiskunnallisia vaikuttajia keskustelemaan ajankohtaisista teologian ja uskonnontutkimuksen teemoista ja analysoimaan niitä koskevan tutkimuksen relevanssia tämän päivän Suomessa.

Työryhmän vetäjät:

Outi Lehtipuu, Helsingin yliopisto, Teologinen Julkaisuseura, paatoimittaja@tatt.fi

Ritva Palmén, toimittaja@tatt.fi

Keskustelijat:

TT, PsM tubettaja ja tietokirjailija Ville Mäkipelto

Käytännöllisen teologian professori Itä-Suomen yliopistossa, TT Kati Tervo-Niemelä

Uskonnon ja mediatutkimuksen professori Katja Valaskivi

Polin-instituutin tutkimusjohtaja, TT Mika Vähäkangas

Puheenjohtaja: Teologisen Aikakauskirjan päätoimittaja Outi Lehtipuu 

57 Vähemmistöjen Raamattu: Marginalisoidut ryhmät pyhissä kirjoituksissa (24 May 2024, at 13.00-14.30, Valhall D206)

Suomen eksegeettinen seura on julkaisemassa vuoden 2023 lopussa/2024 alussa työnimellä ”Vähemmistöt raamatuntutkimuksessa” kulkevan teoksen. Teoksen toimittavat väitöskirjatutkijat Moona Kinnunen ja Jarkko Vikman. Sessio perustuu kirjan artikkeleihin.

Sessiossa pyrimme valottamaan monipuolisesti vähemmistön käsitettä ja sen yhteyttä raamatuntutkimukseen. Session esitelmissä käsitellään vähemmistöjä metodologisena käsitteenä, annetaan esimerkkejä historiallisten vähemmistöjen vaikutuksesta pyhissä teksteissä ja avataan nykypäivän vähemmistöjen suhdetta pyhiin teksteihin. Vähemmistötutkimuksessa vallan tarkastelu on tärkeässä roolissa, joten suuntaamme katseen myös siihen, ketkä ovat käyttäneet valtaa raamatuntutkimuksen historiassa, ja keiden ääni on vaiennettu.

Työryhmän vetäjä:

Moona Kinnunen, Helsingin yliopisto, moona.kinnunen@helsinki.fi

Moona Kinnunen (Helsingin yliopisto): Miksi ja miten tutkia vähemmistöjä?

Heikki Hietanen: ”Ristin ja imperiumin lipunkantaja.” Raamattu ja postkolonialistinen raamatuntutkimus 

Daniel Talvitie (Helsingin yliopisto): Outoa meininkiä? Uuden testamentin eunukit sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta

59 Naurat tai itket ja naurat – huumori ja uskonto epäjatkuvuuksien ja kriisien maailmassa / You’ll laugh – or you’ll cry and laugh. Humour and religion in the world of crises and discontinuities (24 May 2024, at 13.00-14.30, Camera Obscura E201) 

Vaikka uskontoa ja huumoria tai leikillisyyttä pidetään usein toisilleen vieraina ilmiöinä, niillä on monen tasoisia yhtäläisyyksiä ja yhteyksiä. Ristiriitaisuus ja yllättävien ilmiöiden rinnastaminen ovat tavallisia tapoja luoda komiikkaa. Toisaalta monissa uskonnollisissa kertomuksissa paradokseilla ja intuitionvastaisilla tapahtumilla on keskeinen rooli. Uskonnolliset rituaalit voivat myös herättää voimakkaitakin tunteenilmaisuja, itkua ja naurua.

Huumori on tärkeä osa ihmisyhteisön toimintaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Niin itkun kuin naurunkin funktiona voidaan nähdä sisäisen jännitteen purkaminen. Kriisit ja vaikeudet synnyttävät usein huumoria, jonka avulla niitä voidaan pyrkiä sietämään. Huumori voi olla poliittinen ase tai tapa rakentaa yhteisöä. Huumorin avulla voi kysyä, keskustella, opettaa ja hyökätä. Toisinaan huumoriin myös vedotaan silloin, kun omat tekemiset saavat kritiikkiä osakseen.

Religion and humour are often regarded as strangers to one another. Still, there are many connections and even similarities between the two categories. Creating paradoxes and contrasting familiar phenomena in an unexpected way is a common technique to create comedy. Paradoxes and counterintuitive events are commonplace in many religious and spiritual narratives as well. Religious rituals can also provoke strong emotional expressions, crying and laughter.

Humour is an integral part of human communities, for better or worse. Both laughter and crying can be seen as a way of releasing tension. Challenging circumstances and crises are breeding grounds for humour that helps people to cope. Humour can be a political weapon; it can be a tool of exclusion or a means to build a community. Humour can ask, criticise, teach, discuss. At times humour is used as an excuse when one’s words or actions come under criticism.

Työryhmän vetäjät/ session leaders:

Essi Mäkelä, Helsingin yliopisto, essi.makela@helsinki.fi

Hanna Gebraad, Turun yliopisto

Hanna Gebraad (Turun yliopisto): Leikin käsite diskordianismin tutkimuksessa

Uskontotieteen väitöskirjaprojektini on etnografinen tutkimus diskordianismi-nimisen uususkonnollisen liikkeen suuntauksen harjoittajista. Diskordianismi on syntynyt Yhdysvalloissa 1950-luvun lopulla. Se on verkostomainen, epähierarkkinen liike vailla varsinaisia instituutioita. Diskordianismi korostaa leikillisyyden, luovuuden ja kriittisyyden merkitystä, ja sen kuvasto on väärällään absurdia huumoria, satiiria ja paradokseja. Anarkistisuudesta huolimatta liikkeellä on koherentti perusfilosofia ja hyvinkin sitoutuneita kannattajia. Huumori on diskordianismissa olennaista, sitä käytetään muun muassa ajattelun vapauttamiseen totutuista kaavoista ja toisaalta kaiken epävarmuuden ja kaoottisuuden sietämiseen. Tutkimuksessani selvitän, mitä merkityksiä harjoittajat diskordianismille antavat, mikä sen rooli heidän elämässään on sekä miten diskordianistin identiteettiä käytännössä rakennetaan. Tässä paperissa käsittelen 
erityisesti leikin käsitettä ja sen erilaisia teoreettisia jäsennyksiä niin mielentilana kuin konkreettisena toimintana. Jälkimmäistä tarkastelen etenkin toiminnan tieteen näkökulmasta. Hahmottelen esityksessäni mahdollisia tapoja hyödyntää leikin käsitettä, kun tarkastelen diskordianismin harjoittajien merkityksen tuottamisen prosesseja. 

Essi Mäkelä (Helsingin yliopisto): Tiede, taide ja ihmisoikeudet – transgressiivisten uskontojen estetiikkaa

Transgressiivinen toiminta haastaa konventioita luodakseen tilaa moninaisuudelle ja tuodakseen esiin sosiaalisia ongelmia, joita yhteiskunnan rajapinnoilla syntyy. Uskonnoilla on pitkään, ellei jopa aina, ollut myös transgressiivinen rooli ihmisten toivoessa muutosta elämänsä ongelmakohtiin – joko tässä elämässä tai seuraavassa. Samalla tavoin huumori saattaa kääntää perspektiiviä niin, että se muokkaa uudelleen sitä, mitä pidämme normaalina. Transgressiivisia rituaaleja ja tekoja on pidetty usein lyhytaikaisina ja jopa järjestelmää lopulta vahvistavina tekoina, mutta transgressiivinen uskonto ja toisaalta tarpeeksi pitkään jatkettu vitsi voivat lopulta muuttaa yleistäkin mielipidettä erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin tai vaikka vähemmistöjen kysymyksiin. Tässä esityksessä tarkastelen liikkeitä, jotka hyödyntävät tällaista kapinallista transgressiivista estetiikkaa osana uskonnollista ilmaisuaan ja vaativat liikkeilleen yhteiskunnallista tunnustusta esimerkiksi rekisteröitymällä tai vaatimalla uskonnonvapauden toteutumista myös epäkonventionaalisten uskontojen puitteissa. Esimerkkitapauksina käytän diskordianismiin, humanistiseen satanismiin ja pastafarismiin liitettyjä karnevalistisia pyrkimyksiä vaikuttaa sosiaalisiin ongelmiin, kuten sotiin ja ihmisoikeusloukkauksiin. Ne hyödyntävät ympäröivän kulttuurin käsityksiä uskonnosta ja pyrkivät transgression avuin vaikuttamaan siihen, miten yhteiskunta toimii suhteessa jäseniinsä ja ympäristöönsä – ja myös muuttamaan käsityksiä siitä, mitä uskonnolla voi tehdä. 

Heidi Rautalahti (Aalto-yliopisto): Fear of the Unknown – Game Designers Exploring Transgressive Aesthetics in Scary Games

On one flipside of humor is fear. Engaging with intense emotionally challenging games, especially scary, uncanny, and creepy games, allow players and game makers alike to explore uncomfortable emotions and reflections with the unknown. To Freud ”the uncanny” meant that human desire is innately creepy. There is something dreading to unveil one’s hidden yearnings revealing uncanny, unfamiliar, and unnerving aspects of the self ? ultimately to explore the unknown, including reflections on life’s unanswered, existential questions. 
Scary games aim to afford a condition and attitude for the player to be inquisitive of the unknown, argue game designers who make scary and creepy games. 
In an in-depth interview study among 15 digital game designers, we investigated how designers craft creepy games (2023). Based on our thematic analysis, creepy designs transcend mundane life, reinterpret personal life-events, and exploit assumed fidelity in game designs. 
Digital games are technical, dynamic, and narrative creations where fear of the unknown and play with the uncanny encompass all created aspects presented for the player. Exploring transgressive aesthetics in game design precedes designers reflecting their past and hidden fears. 

63 Uskonnollisen luottamuksen ja epäilyn edellytykset monialaisena kysymyksenä (24 May 2024, at 14.45-16.15, Simone Weil M134) 

Keskustelussa uskonnollisen uskon rationaalisuuden ehdoista on Descartesista lähtien ollut tapana keskittyä yksilön näkökulmaan. On kuitenkin selvää, että valtaosa uskonnollisista uskomuksista, kuten muistakin ajatuksistamme, on peräisin siitä mitä muut ihmiset meille kertovat. Uskomustemme sosiaalisuus ei ole välttämättä haitta, vaan etu: toimimalla yhdessä voimme saavuttaa paljon suuremman määrän tietoa ja arvioida uskomustemme oikeellisuutta paremmin kuin jos luottaisimme vain itseemme. Samalla riippuvuutemme toisista aiheuttaa myös haasteita, esimerkiksi luottamuksen ja auktoriteetin väärinkäytön mahdollisuudet.

Luottamuksella on merkitystä myös uskontoa laajemmin ja teema on noussut tutkimuskohteena monilla aloilla erityisesti koronapandemian myötä. Tämän työpajan tarkoituksena on tarttua tieteidenvälisen, luottamusta ja tiedollisia auktoriteetteja koskevan keskustelun tarjoamaan mahdollisuuteen ja tarkastella uudelleen uskonnollisiin perinteisiin liittyviä näkemyksiä auktoriteetista ja toisten todistuksesta.

Työryhmän vetäjä:

Rope Kojonen, Helsingin yliopisto, rope.kojonen@helsinki.fi

Timo Helenius (ÅA / UTU): An Attempt at Critiquing Conviction: Derrida on fiabilité

Since the inception of Western philosophy its attitude has been critical and inquisitive regarding unsound epistemic and metaphysical attitudes. Thales and other pre-Socratic natural philosophers rejected myths (mythos) as explanations and ventured to study natural phenomena from a rational point of view, that is, from the point of view of reason (logos). The main point of these early lovers of wisdom was to contest the given understanding of their own time, according to which the whole universe was ruled by Olympian gods as versified by Homer and Hesiod. To begin seeking clarity or wisdom is to see whether the prevalent convictions hold and replace them if a more reasonable explanation offered itself. Jacques Derrida’s analysis on ”fiabilité” stands in contrast with this approach. Both faith and knowledge rest on certain fundamental grounding conviction – elementary reliability or originary trustworthiness. The noteworthy in Derrida’s analysis is that beyond the discussion concerning religion, he makes an argument for exposing conviction as a fundamental doxastic attitude that grounds both faith and knowledge. Both religion (standing for faith) and reason (standing for knowledge) result in from this originating source that sets itself ”in opposition to itself” and which ultimately results in diverging and contrasting iterations. 

Mikko K. Heikkilä (Tampereen yliopisto): Metodin tie, likiarvoinen totuus ja yliopistoelämä – eroon (a)teismin taakasta

Koska Raamattu on maailmanuskonnon kirjakokoelma, se on tunnetusti intohimoja suuntaan ja toiseen herättävä tutkimuskohde. Historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen ja tutkimuskohteensa välinen suhde on lähtökohtaisesti vaikeampi kuin vaikkapa matematiikan ja tutkimuskohteensa, sillä historiallis-kriittinen raamatuntutkimus syntyi tutkimuskohteensa oikeellisuuden, ja siten auktoriteetin, kyseenalaistamisesta, kun taas matematiikan tavoite ei koskaan ole ollut numeroiden vallan vähentäminen. 
Etenkin Jeesus- ja evankeliumitutkimusta rasittaa teismin ja ateismin taakaksi kutsumani ilmiö. Epätieteellinen on uskoperustainen lähtökohta, jossa Raamattua pidetään jopa kaikilta osin täytenä historiallisena totena siksi, että klassinen nikealainen kristinusko väittää sen olevan Jumalan inspiroimaa Sanaa. Yhtä epätieteellinen on kuitenkin myös edellä mainitun lähtökohdan vastakohta eli vakaumuksellisen ateistinen ennakko-oletus, jossa Raamattua pidetään jo lähtökohtaisesti epäuskottavana tai suorastaan huijauksena, koska siinä puhutaan jumalista(kin) ja koska ateisti uskoo tietävänsä, ettei mitään jumalaa (~ ihmismielestä riippumatonta ja sitä suurempaa tietoisuutta, tahtoa ja voimaa) ole olemassa. Molemmissa ääripäätapauksissa ennakkoasenne määrää tutkimuksen lopputuloksen ja siten tekee tutkimuksesta paitsi näennäisen myös tarpeettoman, koska ennalta määräytyvä tutkimustulos tekee tutkimisesta turhaa. 
Esitelmässäni esitän näkemykseni siitä, mitkä ontologiset ja epistemologiset presuppositiot tarjoavat hedelmällisimmän lähestymistavan Raamattuun. 

Rope Kojonen (Helsingin yliopisto): Trust as a parallel between science and religion?

Recent decades of philosophical work and the public discussion of the COVID-19 pandemic have created a boon of interest in the topic of rational trust. Against traditional oppositions of faith and reason, it can be argued that science itself – and science communication in particular – requires faith, defined as trust in others. Melo-Martin and Intemann (2018) even write of scientists “fighting against doubt”, while Thomas Grundmann (2021) argues that the Enlightenment went too far in emphasizing the equality of knowers. In philosophy, social epistemology studies the conditions of trust and doubt in others, and the proper role of epistemic authority in our knowledge. However, this work still needs application in philosophy of religion and the theology of trust, in a way that does justice to the parallels of religious faith with regular, everyday trust, as well as the peculiar characteristics of faith. This presentation surveys recent work revelant to understanding both the parallels and the differences between “trust in science” and trust in religious testimony or community. 

64 Pyhiinvaellus: katkoksia ja jatkumoita myöhäisantiikista 2000-luvulle (24 May 2024, at 14.45-16.15, Saussure M128) 

Pyhiinvaellus kuului keskiajalla kiinteästi ihmisten ajatusmaailmaan ja käytänteisiin. Luterilaisessa Suomessa siitä tuli reformaation jälkeen vähitellen kuitenkin varsin marginaalinen ilmiö. 2000-luvulle tultaessa tilanne kuitenkin alkoi jälleen muuttua ja kiinnostus pyhiinvaellusta kohtaan kasvaa. Tällä hetkellä pyhiinvaelluksen voidaan katsoa elävän renessanssia, minkä vuoksi on syytä tutkia pyhiinvaelluksen muuttuvia merkityksiä.

Session järjestää Turun ja sen ympäristön pyhiinvaellukseen keskittyvä hanke (2023-24) Pyhiinvaellus liikkeessä: Pyhiin vaeltamisen motiivit ja merkitykset Turussa keskiajalla ja nykyään.

Työryhmän vetäjä:

Minna Opas, Turun yliopisto, miirop@utu.fi

Anni Hella (Turun yliopisto): Keskiajan Turku pyhiinvaelluksen kaupunkina

Pyhiinvaellus oli keskeinen osa keskiajan kirkon käytänteitä ja ihmisten elettyä uskoa. Rooman ja Santiago de Compostelan kaltaiset kuuluisat kohteet keräsivät pyhiinvaeltajia kaukaa Pohjolasta asti. Tämä näkyy myös suomalaisen keskiaikaisen pyhiinvaelluksen tutkimuksessa vahvoina painotuksina ulkomaille suuntautuneisiin pyhiinvaelluksiin. Viime syksynä käynnistynyt Turun yliopiston CSCC-tutkimuskeskuksen (Centre for the Study of Christian Cultures) hanke ”Pyhiinvaellus liikkeessä: Pyhiin vaeltamisen motiivit ja merkitykset Turussa keskiajalla ja nykyään” keskittyy kuitenkin tutkimaan pyhiinvaellusta, joka suuntautui Turkuun ja sen lähialueille keskiajalla ja nykypäivänä. 
Esitykseni käsittelee Turkua keskiaikaisen pyhiinvaelluksen kaupunkina. Tarkastelen pyhiinvaellusta erityisesti ’liikkeen’ käsitteen avulla, joka on koko projektillemme keskeinen analyyttinen työkalu ja näkökulma pyhiinvaellukseen niin keskiajan kuin tämän päivän Turussa. Liike ei merkitse ainoastaan liikkumista paikassa, paikasta tai paikkaan, vaan laajemmin liikkumista, liikuttamista, emootiota sekä kehon ja mielen sisäistä liikettä. Esittelen keskiaikaisen pyhiinvaeltajan tilallista ja ajallista kokemusta hyödyntäen keskiaikaisia anekirjeitä ja liturgisia tekstejä, joita on säilynyt Turun hiippakunnan alueelta. Näiden lähteiden avulla voidaan piirtää hyvinkin konkreettinen kuva siitä, millainen Turku oli pyhiinvaelluksen kaupunkina: mitkä Turun ja sen lähialueiden kirkot ja alttarit olivat pyhiinvaelluksen kohteita ja jopa missä järjestyksessä ja aikataulussa niitä ohjattiin kiertämään. Lisäksi tarkastelen, minä vuodenaikoina ja kirkollisina pyhinä pyhiinvaeltajat olivat liikkeessä ja millaista liikkuminen kohteiden välillä oli. 

Minna Opas (Turun yliopisto): Pyhiinvaelluksen kontekstit

Pyhiinvaelluksesta puhuttaessa kiinnitetään usein huomiota henkilöön – pyhiinvaeltajaan – ja hänen toimintaansa ja toiminnalleen antamiin merkityksiin. Vähemmälle huomiolle tutkimuksessa jäävät helposti pyhiinvaelluksen erilaiset kontekstit ja niiden vaikutukset vaeltajan kokemuksiin. Konteksteina voidaan ymmärtää esimerkiksi erilaiset ryhmät, joissa matkaa tehdään, pyhiinvaeltajan omat motiivit lähteä matkalle, tai matkan maantieteelliset ja historialliset paikantumiset. Tässä esitelmässä tarkastellaan sitä, miten konteksti vaikuttaa pyhiinvaellukselle annettuihin merkityksiin ja muokkaa niitä. Erityistä huomiota kiinnitetään kuljettujen reittien kaupunki- ja luonnonympäristöihin. Millä tavalla ympäristö, jossa ja jonka läpi kuljetaan vaikuttaa pyhiinvaelluskokemukseen? Miten ajallisuus nivoutuu osaksi koettua ympäristöä ja pyhiinvaelluksen merkityksiä? Esitys perustuu haastattelu- ja osallistuvan havainnoinnin aineistoihin. 

Tuija Hovi (Turun yliopisto): Kehon ja mielen liikkeitä pyhiinvaelluksella

Meditatiivinen kävely yhdistää vaeltajia yli uskontorajojen. Kaikki pyhiinvaeltajatkaan eivät silti kulje perinteisiä reittejä pelkästään uskonnollisista syistä. Moni hakee vaelluksellaan hiljaisuutta, henkisyyttä tai yksinkertaisesti mielekästä liikuntaa kulttuurisesti ja historiallisesti kiinnostavissa ympäristöissä. Etnografiseen aineistoon perustuvassa esityksessä tarkastellaan, miten tämän päivän suomalaiset pyhiinvaeltajat liikkuvat yleisen henkisyyden ja kristillisen hengellisyyden sekä katolisen perinteen ja protestanttisen luterilaisuuden vernakulaarissa välimaastossa. Millaisia merkityksiä vaeltamisen fyysisyydelle annetaan ja miten mielen liikkeet sanallistetaan uusilla ja uudelleen löydetyillä pyhiinvaellusreiteillä? Entä miten vuorovaikutus vaeltajien kesken liikuttaa käsityksiä pyhiinvaelluksesta nykyaikana?